Itämeri ja ilmastonmuutos

Rakkolevää

Itämeri ja sen ekosysteemi tulee kokemaan melkoisen muutoksen ilmastonmuutoksen edetessä. Runsastuneet sateet ja niiden aiheuttamat tulvat joissa tuovat yhä suurempia ravinnekuormia mereen, mikä rehevöittää lisää jo muutenkin reheviä Suomen rannikkovesiä. Samalla merivesi makeutuu entisestään, kun samanaikaisesti suolapulssit Tanskan salmista käyvät yhä harvinaisemmiksi.

Rehevöitymisen seuraukset ovat jo nyt hyvin nähtävissä erityisesti rannikkovesissä, sekä Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Pinnalla kelluvat sinilevälautat, rantakiviä peittävät viherlevät, merenpohjaa valtaavat rihmalevät ja hapettomat, rikkibakteerien valtaamat alueet. Hapettomat alueet ei ole enään ainoastaan syvänteiden ongelma, vaan niitä näkee yleisesti jo ihan matalissa rannikkovesissä. Rehevöityminen vähentää myös Itämeren virkistysarvoa, kun vesi on uimakelvotonta, vettä ei voi käyttää talousvetenä, kesäisten onkiretkien saaliina on lähinnä koukkuun tarttuva vihreä massa.

Rakkolevä ei pärjää kilpailussa elintilasta rihmaleville.

Runsastunut kasviplankton on muuttanut meriveden näkösyvyyden kesällä olemattomaksi, mikä vaikuttaa taas moniin asioihin. Kalojen poikastuotannolle tärkeät rakkolevämetsät kutistuvat entisestään, kun yhteyttäminen ei onnistu valon puutteessa ja heikosti menestyvä rakkolevä joutuu antamaan elinpiiriään kaikkialle levittäytyvälle rihmalevälle. Samentunut vesi suosii vähempiarvoisia kalalajeja, joiden runsastuminen lisää entisestään rehevöitymistä. Kivinilkkojen ja särkikalojen kantojen voimakas kasvu näkyy alkuperäisten lajien vähenemisenä, kun kutistuvilla poikasalueilla särkikalojen poikaset kilpailevat ravinnosta ahvenen poikasten kanssa. Jotkin lajit myös hyötyvät särkikalojen runsastumisesta, mm. merimetso.

Ahvenparvi.

Itämeren suolapitoisuus on noin viidenneksen valtamerien pitoisuudesta ja monilta merellisiltä lajeilta on vaadittu melkoista sopeutumista siihen. Turskakannan vaihtelu on hyvä esimerkki, miten suolapitoisuus vaikuttaa lajistoon. Tulevaisuudessa haaste tulee olemaan suuri monelle lajille ja myös niille lajeille, jotka ovat toisistaan riippuvaisia. Merenrantojemme luonto voi olla hyvinkin erinäköinen ihan  lähitulevaisuudessa.

Meriajokasniityt ja rakkolevämetsät ovat tärkeitä poikastuotantoalueita kaloille. Molemmat ovat merellisiä lajeja, eivätkä tule toimeen makeassa vedessä. Rakkolevä on sopeutunut jo nyt uskomattoman hyvin murtoveteen ja on mahdollista, että se sopeutuu vieläkin makeampiin olosuhteisiin. Molemmat lajit kärsivät kuitenkin jo nyt rehevöitymisestä ja niiden esiintymisalueet ovat supistuneet huomattavasti. Suolapitoisuuden vielä laskiessa, on todennäköistä, että lajit katoavat jos ei koko Itämerestä, niin ainakin Suomen vesialueilta.

Vaikutusta kalakantoihin voi vain arvella, mutta varmastikaan se ei niitä ainakaan kasvata. Rakkolevien suojissa kesäisin viihtyvät kolmi- ja kymmenpiikit ovat merkittävä ravinnonlähde ahvenelle ja hauelle, sekä myös tiirojen pääasiallinen saalis. Myöhemmin syksyllä piikkikalaparvet vaeltavat ulommaksi rannikolta, jolloin ne muodostavat lohikaloille merkittävän ravintolähteen. Todennäköisesti kaikki edellämainitut lajit tulevat vähenemään ainakin joissain määrin, eikä nykyisinkin jo heikentynyt meritaimen- ja merilohikanta ainakaan vahvistu.

Kolmipiikit viihtyvät keväällä ja kesällä rantavesissä.

Sinisimpukalla on hyvin merkittävä osa Suomen merialueen luonnossa. Se siivilöi tehokkaasti pieneliöitä ruuakseen ja on arvioitu, että niiden lävitse suodattuu vuoden aikana koko Itämeren tilavuuden verran vettä samalla puhdistaen sitä. Sinisimpukka on myös merkittävä ravintokohde monille lajeille, kuten haahkoille ja kampeloille. Sinisimpukka vaatii viihtyäkseen ehdottomasti riittävän suolaprosentin, eikä sitä tavata Itämeren vähäsuolaisemmilla alueilla. Veden makeutumisen myötä sinisimpukan katoaminen on varmaa. Sen vaikutus tulee olemaan huomattava sekä vedenlaadulle, että jo moninpaikoin entuudestaankin harvinaistuneen kampelan kannoille, kuin saariston peruslajistoon kuuluvien haahkojen määriin. Ja mitä haahkakannan romahdus vaikuttaa merikotkakantaan? Mieleen jää monta muutakin kysymysmerkkiä.

Sinisimpukat

Onko Itämeren tulevaisuus todella se, että muuttuu rikkikaasulta haisevalle leväpuuroaltaalle, missä vain harva laji pystyy elämään. Rannoilta köyhtyy luonto. Virkistysarvo painuu nollaan.  Onko Itämeren kohtalona muuttua huonoksi esimerkiksi ihmisen piittaamattomuudesta ja hyväksikäytöstä?

Lintukuvaamista Hangossa

Pikkutylli Kobbenilla kevät 2012

 Jo ihan kartaltakin katsoen, voi pitkälle etelään mantereesta kurkottavan Hankoniemen päätellä olevan ihanteellinen levähdyspaikka muuttolinnuille. Keväällä meren ylittäneet tulokkaat jäävät mielellään tankkaamaan ja huilaamaan, sekä odottamaan kevään etenemistä sisämaassa. Syksyllä taas vastaava meno jatkuu päinvastaiseen suuntaan ja odottelua sopivien tuulien saapumista, jotta matka etelään kävisi mahdollisimman jouhevasti. Lintukuvaajalle nuo hetket saattavat tarjota erinomaiset olosuhteet saada kuvia myös hieman harvinaisemmista lajeista. Kun vielä Virosta saattaa eksyä harhailijoita tai ulkosaariston luodon lajeja, niin Hangossa voi törmätä vähän lajiin kuin lajiin.

Myöhään tai jopa koko talven avoinna pysyvä meri saattaa tarjota monille vesilinnuille suotuisat olosuhteet talvehtimiseen ja avoin meri pitää myös paukkupakkaset loitolla, joten myös talvella on mahdollisuus löytöihin. Hyvänä esimerkkinä kashmirinuunilintu, joka tammikuun alussa vieraili Neljän tuulen tuvan liepeillä muutaman päivän. Itsekkin havainnoin lajin kiikareilla, mutta seuraavana päivänä otetuissa kuvissa olikin tiltaltti, eikä se edellispäiväinen harvinaisempi vieras. Aina ei voi onnistua.

Monet hyvät kuvauspaikat ovat myös helposti saavutettavia. Högholmen löytyy Täktomin tien varresta, missä myös on muutamalle autolle parkkipaikka ja alueen opastaulu. Talvella parkkipaikkaa ei pidetä auki ja lumisena aikana saattaa joutua jättämään auton melko kauas. Kävelymatka ei ole pitkä itse luodolle ja on hyväkulkuista polkua ja pitkospuut lopussa helpottavat kulkua. Högholmenilla en ole kovin paljoa lintuja nähnyt ihan kuvausetäisyyksillä, mutta korkea rantakallio on usein tarjonnut hyvät lentokuvausmahdollisuudet niin, että kuvan taustaksi saa meren sen normaalin taivaan sijaan. Myös näkymät ovat komeat korkealta saarelta!

Laulujoutsenet Högholmenilla kevättalvi 2009

Högholmenilta hieman Hangon suuntaan sijaitsee Kobben, mistä on tullut oma suosikkikohde varsinkin keväällä. Auton voi jättää lentokentän tienhaaran levikkeelle ja kävellen Kobbenin tietä pitkin kertyy matkaa vajaa pari kilometriä. Korkean veden aikaan, ainakin tänä syksynä, loppumatkasta saattaa tarvita kumisaappaita. Kävelymatkalla metsän halki kannattaa jo havannoida pikkulintuja, Täktomissa hyvin viihtyviä korppeja ja saattaapa siinä törmätä metsäkauriiseenkin. Keväällä lahdella viihtyy paljon vesilintuja ja matalassa lahdenpoukamassa on mahdollista havainnoida koko Suomen kahlaajakirjo. Kurjet, harmaahaikarat ja hanhet viihtyvät myös tuolla, mutta usein niityn länsipuolella, joten kuvaaminen saattaa jäädä haaveeksi. Ja kun lintuja on tuolla paljon, niin myös pedot näyttäytyvät usein. Merikotkan pääsee näkemään lähes poikkeuksetta ja myös suohaukat saalistavat mielellään kaislikkoisella lahdella.

Punajalkaviklo Kobbenilla kevät 2012

Nuori merikotka havittelee ristisorsapaistia. Kobben kevät 2012

Tulliniemen metsikössä viihtyvät pikkulinnut ja tänä syksynä sieltä tuli havaittua mm. pyrstötiaisia, hippiäisiä ja puukiipijöitä. Syksyn ehkä näyttävin ja näkyvin laji on kuitenkin varpushaukka. Niitä näkee yllättävän paljon ja ei ainoastaan Tulliniemellä, vaan koko keskustan alueella. Myös muita haukkoja kertyy Hankoon syksyllä runsaasti ja mm. mehiläishaukkoja näkyi useita.

Hippiäinen syksy 2012

Uddskatanin Halias lienee kuitenkin se tunnetuin lintupaikka Hangossa. Itse en ole alueella käynyt kuin kerran, sillä sinne kuljetaan vapaasataman läpi ja se vaatii luvan hankkimisen etukäteen. Luvan hakemisesta lisää Tringan sivuilta, missä myös lisätietoa alueesta.

Muita mielenkiintoisia paikkoja, missä kannattaa käydä, on Varisniemi sekä Metsäkannaksen lehto.  Ehdottomasti parhaat ajankohdat lintukuvausretkelle Hankoon ovat kevät ja syksy. Hieman vuodesta riippuen parasta kahlaaja-aikaa on huhtikuun puolesta välistä eteenpäin. Syksyllä muuttavia lintuja näkee eniten elokuulta lokakuun loppuun.

Isolepinkäinen Varisniemessä syksy 2012

Ruokakuvauksia

Vuosi sitten minulta kyseltiin erääseen projektiin erilaisia vuodenaikoihin ja kausiin liittyviä kuvituskuvia ja niitähän on toki kertynyt vuosien varrella arkistoon. Ainoa ongelma asiassa oli, että osa kuvista pitäisi olla ruokakuvia, mitä en ole koskaan kuvannut. Jonkin verran tuotekuvia kuvanneena ajattelin, ettei tuo nyt niin mahdottoman vaikeaa voi olla ja kun tuntuu, ettei töitä ainakaan liikaa ole, niin lupasin asian järjestyvän.

Pieniä haasteita asiassa kuitenkin oli, sillä melko vähän tietoa ruokakuvauksista on mistään saatavissa ja melko mutu-pohjalta piti lähteä liikkeelle asiassa. Myöhemmin olen yrittänyt seurata, olisiko mahdollisesti asiaan liittyviä työpajoja tarjolla, mutta eipä ole silmiin osunut.

Toinen haaste oli, että Hangossa on lähes kaikki ravintolat suljettuna talvella,  joten yhteistyökumppania oli vaikea saada. Onneksi kuviin oli melko vapaat kädet, joten ajattelin keskittyä enemmän erilaisiin asetelmiin, kuin annoksiin. Lisäksi pitäisi hankkia hieman täydennystä astioihin ym. rekvisiittaan, ettei kuvat näyttäisi liian yksipuolisilta.

Kuvauspaikaksi määräytyi oma keittiö ja kaikki annokset valmistin itse. Mitään ei ollut tarkoitus heittää roskiin, joten kaikki kuvauskohteet päätyi ravintoketjun huipulle, tosin usein hiukan jäähtyneinä. Välillä ongelmaksi uhkasi muodustua kuvaajan kiljuva nälkä, mutta yritin olla hosumatta.

Tähän mennessä olen valaissut kuvat keinovaloilla käyttäen sekalaisesti hunajakennoja, softboxeja ja sontsia, sekä heijastimia. Suht pienessä tilassa valoa on hieman liikaakin ja syväterävyyttä tulee turhan paljon, kun joutuu himmentämään liikaa. Tuota olen yrittänyt korjata kuvaamalla nykyään lähes kaiken 200-millisellä optiikalla. Ja toisinaan kuvassa saa olla myös hiukan syväterävyyttä, sillä vaikka ensinäkemältä näyttää tyylikkäältä ja taiteelliselta kuva, missä terävyysalue lasketaan milleissä, niin melko yksipuoliselta näyttävät suuremmassa kokonaisuudessa.

Aluksi toiveena oli saada jotain persoonallista otetta kuviin, mutta kun pyörä on jo keksitty, niin hankalaa se on myös ruokakuvauksissa. Sommitteluun ainakin on vaikea saada mitään uutta ja samoin kuvakulmat on melko vakiot. Muuta kun on vaikea saada näyttämään hyvältä. Valaistuksen osalta on vielä paljon yrittämättä ja muistilistalla onkin pelkän luonnonvalon ja heijastimien käyttö. Lisäksi valomaalauksen soveltuvuutta pitää testata, sekä ulkona kuvaamista, mikä siirtynee kuitenkin reilu puolen vuoden päähän. Päivitän tilannetta jatkossa, kun uusia kokemuksia tulee.

Ruokakuvissa raaka-aineiden on hyvä olla todella tuoreita. Ostin paprikat edellisenä päivänä ennen kuvaamista ja seuraavana iltana ne olivat jo epäesteettisen näköisiä ja jätin niiden kuvaamisen. Ne "unohtuivat" hedelmäkoriin pariksi viikoksi ja olin jo heittämässä niitä pois, kun aloin tutkailemaan, että ovat kunnolla nahistuneina lähes kuvauksellisempia kuin tuoreena! Ei ehkä sovellu kuitenkaan kaupalliseen käyttöön...

Vedenalaista elämää Hangossa

Pitkään on ollut mielessä, että pitäisi hyödyntää enemmän kameran video-ominaisuuksia etenkin juuri sukeltaessa, mutta laiskuus on voittanut aina. Editointi on tuntunut mahdottoman vaikealta palalta, mutta oikeastaan turhaan. iMovie on melko simppeli ohjelma jopa minulle ja nyt kun hiukan sillä editoi, niin alkoi tuntua vähän liiankin simppeliltä. Hiukan enemmän ominaisuuksia kaipaisi jo ihan perussäätöihin.

Kevään aikana tullut myös pientä vertailua optiikoista va-kuvauksessa ja tietysti myös muutenkin. Sigman 15/2.8 fisu vaihtui Canonin 20/2.8 lasiin. Varsinkin videokuvauksessa arvostan Canonia, kun tuo fisuefekti puuttuu. Paketti toimii paremmin ja kameraa voi kallistella huolettomammin, ilman että vääristymät alkaa liikaa haitata. Myös matalassa vedessä hiukan suppeampi kuvakulma helpottaa, jos ei halua auringon puhkipolttamaa länttiä joka kuvaan mukaan. Toimiihan se ihan tehokeinona, mutta ei silti ihan joka kuvaan kaipaa. Sigman todella lyhyttä tarkennusetäisyyttä jään kaipaamaan, sillä varsinkin vähänkin sameassa vedessä on tärkeää päästä mahdollisimman lähelle kohdetta. Erohan ei ole suuri noilla laseilla, mutta va-kuvauksen hankalissa olosuhteissa pienikin ero voi olla merkittävä.

Yleislasina Canon on monipuolisempi, jos ei nyt ihan valtavan ihastunut ole kalansilmän vääristymiin. Tietenkin kalansilmääkin voi käyttää esim. maisemakuvauksessa, kun pitää rungon suorassa. Näin horisontti pysyy suorassa, mutta valitettavasti myös aina keskellä kuvaa. Ja jos nyt välttämättä haluaa sen fisuefektin kuviin, niin nykyäänhän senkin voi hoitaa Photoshopilla.

No niin ja siihen videoon.

Ja koska bloggerin postimerkin kokoisesta ruudusta ei ole kiva tihrustella, niin suosittelen katselua suoraan Youtubesta.

Luonto lähemmäksi nuoria

Yxskärin kuvausretkeläiset.

Internet virtuaaliseksi luontoretkikohteeksi-hanke on pitkään Luontotupa.net yhteisön taustalla tehnyt töitä aloittaakseen nuorten tuvan. Tarkoituksena on innostaa nuoria luontokuvaamiseen niin perinteisesti kuvien, kuin videoiden muodossa. Niitä voidaan esittää nuorten tuvassa, vaihtaa kommentteja ja ideoita. Yhdistää luontokuvaus ja internet tiiviimmin yhteen ja löytää yhdessä hauska harrastus, sekä perehtyä lähiluontoon.

Esko Brunila esittelee nuorten tupaa.

Korppoon koululla.

Projektissa on tällä hetkellä mukana Korppoon ja Taalintehtaan koulujen 7-luokkalaiset. Kouluilla on käyty perehdyttämässä nuoria niin lähiluontoon, kuvaamiseen kuin opastettu käytännön toteuttamisessa ja julkaisussa nuorten tuvassa. Oma roolini on antaa pikakurssi valokuvauksen perusasioihin.

Katja Bonnevier kertoo Saaristomeren biosfäärialueesta.

Dahlsbrukin koululla.

22. toukokuuta järjestettiin myös luokkien yhteinen päiväretki Yxskärin saarelle, Saaristomerellä. Aamusta oli lähtö Kasnäsin satamasta muilla, korppoolaiset tulivat suoraan Korppoosta veneellä. Alle tunnin venematka oli Kasnäsistä länsi-lounaaseen sijaitsevalle, Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvalle saarelle.

Välipalan ja saaren luontoon perehdyttämisen jälkeen olikin aika käydä itse toimeen. Puolet nuorista lähti tutustumaan Yxskärin luontopolkuun ja muut aloittivat omatoimisen tutkimisen ja kuvaamiseen. Koululaiset oli jaettu myös pienempiin ryhmiin, joilla jokaisella oli oma aihepiiri.

Retkilounaan jälkeen vaihdettiin vuoroja ja kuvattavaa haettiin myös kahlaten pinnan alapuolelta. Pieni puska rakkolevää tuntui kuhisevan elämää tarkemmassa tutkailussa.

Loistavan sään suosiessa oli aika palata mantereelle. Matkalla mukana olleet toimittajat tekivät vielä viimeiset haastattelut ja kaikki vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä hieman erilaiseen päiväänsä. Uusi sukupolvi luontokuvaajia on tulossa samalla kun tuntemus luontoon kasvoi teorian lisäksi käytännössä.

Mukana yhteistyössä Luontotupa.netin lisäksi Metsähallitus ja Suomen luontovideokuvaajat.