tiistai 3. toukokuuta 2011

Vuoden eka!

Kauden ensimmäinen sukellusreissu suuntautui tutulle paikalle Hangon Varisniemeen. Paikka on osoittautunut varsin hyväksi sukelluspaikaksi näkyvyyden ollessa hyvä ollakseen Suomen rannikkovesiä. Hangonniemen kuiva ja karu maaperä kun ei sovellu viljelyyn ja se näkyy myös positiivisesti vedenlaadussa, niin nykyään se on ollut varmimpia sukelluspaikkoja juuri näkyvyyden suhteen.

Varisniemi on paikkana mukavan vaihtelevaa pohjaltaan ja kun pääsee pois niemen matalasta, niin syvyyttäkin riittää todella hyvin rantakohteeksi. Itse olen mennyt veteen aallonmurtajan kupeessa olevalta pieneltä hiekkarannalta, mistä sujuu varsin näppärästi. Ainoa miinus on pieni kahlailu matalassa vedessä ennenkuin löytyy edes pari metriä vettä. Varsinkin kesäaikaan kannattaa varoa veneliikennettä, sekä rantakallioilla kalastavien vieheitä.

Nyt (24.4) pienenä yllätyksenä tuli, että lahti oli vielä osittain jäässä, joten jäiden lähtö tapahtuu hiukan myöhemmin, kuin esimerkiksi niemen toisella puolella sijaitsevasta "laguunista", mikä on myös sukeltajien suosima rantapaikka. Huhtikuun loppuun osunut lämpöaalto ei ollut tavoittanut Hankoniemeä, vaan lämpötila oli kymmenen asteen nurkille. Aurinkoisessa paikassa tarkeni sentään pukeutua kohtuudella.


Keväiset sukellukset ovat osoittautuneet aina hiukan pettymyksiksi, kun merenpohjan luonto on vasta heräilemässä. Niinpä odotukset eivät luontoelämyksenä olleet suuret ja kuvattavaa olikin melkoisen vähän. Pieni kivinilkka oli ainoa kala, minkä näin ja kasvillisuus ei ollut oikein kukoistuksessaan. Hiukan veden lämmettyä meriajokasniityt ja rakkolevämetsät tarjoaa paljon enemmän nähtävää ja elämää. Näkyvyys oli melko heikko tavanomaiseen verrattuna, joten ei Varisniemi aina tarjoa suuria elämyksiä. Jos ei nyt lasketa pientä seikkailua jääkannen alla.



Veden lämpötila oli kolme astetta, mutta hyvinhän tuolla tarkeni kolme varttia pulikoida. Vuoden ensimmäisellä sukelluksella ei pieni vilu niin haittaa. Pinnan alle pääsy pitkän talven jälkeen lämmittää mukavasti.

 
Pintakuvat © Eeva Heikkinen