Valokuvanäyttely

Ehkä maailman nopeimmin??? koottu näyttely. Arkistojen pikainen tonkiminen, kuvan käsittely ja julkaisu netissä noin neljän tunnin kuluttua! Hieman samaa rataa, kuin nykyisissä reality-sarjoissa ja joita suuresti inhoan.

Kuvissa saattaa, siis on varmasti hieman rosoisuutta, mutta tarkoitus olikin koota ja rajata kuvat uudelleen ihan fiilis pohjalta. Muutama kuvista oli jo melkein valmiita ja muutama jäi viime metreillä julkaisematta.

Saaristomeren Sandön

Vuoden ensimmäinen ristiretki Saaristomeren kansallispuistoon suuntautui alueen itärajalle. Sandön saari löytyy noin kymmenen kilometrin venematkan päästä Kasnäsistä luoteeseen.

Tiistai-iltana tavattiin Kosusen Petrin kanssa Kasnäsissä ja etsimme sopivaa paikkaa veneen laskupaikaksi. Lähempänä saarta olevasta Purunpäästä ei kovin hyvin paikkaa löytynyt, joten suuntasimme Högsåran lossirantaa, mistä olen aiemminkin reissuille lähtenyt. Ilta oli vierähtänyt jo sen verran myöhäiseksi, että päätimme yöpyä autossa ja suunnata aamulla vasta vesille. Siinä oli vielä hyvää aikaa tehdä sotasuunnitelmia reissuun, sekä nauttia pimenevässä illassa lintujen laulusta, meren raikkaudesta ja luonnon rauhasta. Parasta mahdollista mielenhoitoa Helsingistä saapuneelle!

Tukevan aamiaisen päälle alkoi kumiveneen täyttö ja hiukan toivottamalta näyttävä retkitavaroiden sovittaminen siihen. Tunnin puuhastelun jälkeen istuttiin kuitenkin kaikkien kamojen seassa ja vielä pieni jännitysmomentti, koska perämoottori sai vuoden ensimmäisen starttinsa. Uskollinen Mercury hörähti heti kolmannella yrittämällä käyntiin ja matka kohti Sandön saarta alkoi melkein tyyneessä kelissä auringon paistaessa jo täydellä terällä.

Tässä vaiheessa olikin hyvä muistaa aurinkovoidepullo, joka perinteisesti oli kotona kylpyhuoneen kaapissa...

Matka sujui nopeasti ihan hissuksiin ajellessakin ja itse kohde alkoi häämöttämään pian edessä. Saari näytti isommalta ja metsäisemmältä, kuin olimme kuvitelleet. Kiersimme vielä ennen rantautumista pitkän hiekkasärkän, mikä lähti saaresta ulottuen yllättävän pitkälle ja rantauduimme saaren "palveluiden" viereen. Palvelut sisälsi penkit ja pöydän, grillin, puuceen sekä puukatoksen, joka oli täynnä valmiiksi pilkottuja polttopuita. Loistavaa palvelua puiston väeltä!

Nopean leirin pystytyksen jälkeen heitettiin kamerat olalle ja aloimme tutustumaan paremmin saareen, sekä Peten mukanaan tuomaan pariin testioptiikkaan. Totesimme melko nopeasti, että Canonin 600mm:stä f4 teleä ei ole tarkoitettu käsivarakuvaukseen, jos ei ole sattunut viettämään edellistä talvea kuntosalilla.

Muuten tuntui ominaisuudet erinomaisiksi noinkin pitkäksi putkeksi. Tarkennus napsahti nopeasti ja varmasti kohdalleen ja myös vakaaja tuntui toimivalta. Myöhemmin kotona kuvia koneelta tarkastellessa ei jäänyt epäselväksi, mitkä kuvista oli otettu tällä telellä, mikä omalla Sigman 80-400mm:llä, kuvan laadussa oli melko masentava ero oman tappioksi.

Tyllit ja meriharakat muodostavat saaren kahlaajakannan. Perinteiset haahkat, lokit, kyhmyjoutsenet, telkät ja isokoskelot  tiirojen lisäksi ovat muita saaren rantoja asuttavia lajeja.

Kasvisto oli ainakin vielä näin aikaisin melko niukkaa saarella, mutta jotain sentään taltioitiin.

Mukana oli myös Canonin 100mm:n vakaajamakro, mikä myös testeissä osoittautui varsin toimivaksi peliksi. Vakaaja mahdollistaa käsivarakuvauksen ja himmentämisen, vaikka valoa ei taivaantäydeltä tulisikaan.

Saaren metsä on yllättävän iso ja myös puusto on harvinaisen järeää meren saarelle, sillä vaikka olimme melko lähellä mannerta, niin avomeri näkyy kuitenkin saaren länsipuolelta. Metsässä asustelee korppiparin lisäksi valkohäntäkauriita, joita emme tosin nähneet, mutta rasaukset melko läheltä metsästä paljasti, että meidät oli kyllä havaittu. Jäljet rannan hietikolla paljastivat lajin.

Aamun valjetessa näkymää saarelta.

Saaresta itään pilkoittava hiekkasärkkä on lintujen oleilualuetta.

Sandön leiriytymispaikka on mukavasti itärannalla. Aamuaurinko toimii herätyskellona ja kuivattaa varusteista yön tuoman kosteuden.

Öisin voi nukkua tai yrittää tehdä taidetta pitelemällä kameran laukaisinta pohjassa...

Perjantai aamu koitti yllättävän nopeasti ja aamun valojen hyödyntämisen kuvaamiseen jälkeen oli aika ryhtyä keräämään leiriä kasaan. Päivä valkeni yhtä kirkkaana, kuin muutkin ja vielä paluumatkan ajan piti yrittää suojata ensimmäisenä päivänä poltettua ihoa auringolta. Eikä edes tuuli viilentänyt ihoa. Meri oli vielä tyynenpi, kuin tullessa. Takaisin palatessa poikkesimme vielä Högsåran kylään, jos tuolta olisi löytynyt kahdelle kahvin ystävälle "kruunu" retkelle, kolmen murukahvipäivän päätteeksi. Harmiksemme Farmors cafen ovet avautuvat vasta kesäkuun puolella.

Jälleen kerran on todettava, miten upea saaristo meillä on! Onneksi kansallispuiston alue on jo niinkin iso, kun se tällä hetkellä on ja takaa tulevaisuudessakin luonnonrauhan säilymisen Saaristomerellä. Ja vain kivenheiton päässä ruuhkasuomesta!

Sivistysvaltio Suomi 2010

Sivistysvaltio Suomi ei vuonna 2010 kykene takaamaan tuotantoeläimille inhimillisiä olosuhteita. Sivistysvaltio Suomi haluaa tuottaa turkiksia, mutta ei kykene suojelemaan uhanalaista saimaannorppaa. Sivistysvaltio Suomi tulee tulevaisuudessakin tuottamaan sähkönsä enimmäkseen uusiutumattomilla luonnonvaroilla. Sivistysvaltio Suomessa on helppo tehdä päätöksiä, koska vastuuta ei tarvitse kantaa.

Sivistysvaltio Suomessa jotkut hölmöläiset jaksavat kinastella vielä valtaoikeuksista. Eihän meitä ole enään aikoihin hallinnut Presidentti,  hallitus, eduskunta, eikä edes EU vaan Markkinat!

Markkinat määrää miten meidän on tuotettava sähkömme, miten meidän pitää säästää terveydenhoitokuluista, kouluruokailusta, lähes kaikista mahdollisista julkisista menoista. Markkinat ei ole kuullut ikinä sanoja empatia tai inhimillisyys tai ainakaan tiedä, mitä ihmettä ne tarkoittavat.

Markkinat ratkaisee, kuinka käy Kreikan kansalle.

Markkinat ratkaisee, kuinka käy maapallolle.

Markkinat kehoittaa meitä kuluttamaan. Ostakaa! Shopatkaa! Tuhlatkaa! Lisää! Enemmän!

Markkinat päättää myös, että ei ole oikeutta hypätä pois oravanpyörästä, sillä sehän olisi todella ajattelematonta ja itsekästä. Se aiheuttaa työttömyyttä ja lamaa, kauhistuttavan maailmanlopun. Ei, sitä ei Markkinat hyväksy, eikä meidän pidä Markkinoita suututtaman.

Halpa ja toimiva salamahajoitin

Aika usein joutuu kuvatessa nöyrtymään tilanteen pakottamana käyttämään salamalaitetta suoraan kameraan kytkettynä. Salaman jälki ei paljoa anna aihetta hurraa-huutoihin ja parhaaseen lopputulokseen pääseekin ampumalla salama katon kautta. Erittäin harvoin tuohon on kuitenkaan mahdollisuutta ja silloin pitää turvautua muihin keinoihin.

Vuosien varrella olen testaillut erilaisia omia virityksiä, sekä myös kaupallisia versioita. Useammat toimii huonosti ja toiset vielä huonommin.

Viime talvena aloin kehittelemään uutta viritystä, joka sai koodinimen LL. Lyhenne tulee suoraan sanasta leverlåda. Eikä tuossa niin paljoa kehiteltävää ollut.

Eli lähikaupasta hakemaan kyseistä tuotetta rasiallinen. Leverlåda siirretään ääntä kohti tai hätätapauksessa Mustille, jos ei itselle putoa. Tämän jälkeen on suositeltavaa tiskata folio puhtaaksi, saksilla sopivan muotoinen design ja teipillä kiinni salamaan.

Itse olen käyttänyt kuitenkin hieman reilumpaa vuokaa hajoittimena. Tämä on tehty syvemmän mallisesta (800g.) rasiasta. Etäisyyttä korkeussuunnassa kannattaa testailla, mutta melko kauaksi kannattaa kuitenkin yrittää saada rasia välähdyspäästä.

Ryppyinen alumiini hajottaa yllättävän hyvin valoa. Parasta siinä on kuitenkin säädeltävyys eli sitä voi muokata käsin kuvaustilanteessa, kuinka laajalle tai kapealle alueelle haluaa valoa annettavan. Kamerassa olen käyttänyt manuaaliasetusta ja muutamalla testikuvalla hakenut oikeat arvot.

Kovaa on valo tämänkin kanssa ja pystykuvat jätän ottamatta heittovarjojen takia. Jos niille on tarvetta, niin rajaamalla vaakakuvista on paljon parempi keino, jos tiedostokoot antaa myöden.

Olen käyttänyt kyseistä viritystä työkeikoillakin ja siinä tullut esiin vielä yksi hyvä puoli. LL keventää kummasti tunnelmaa ennen kuvauksia vieden turhat alkujännitykset kuvattavilta.