lauantai 28. maaliskuuta 2009

Utössä jälleen

Toinen kuvausretki ulkosaarille tuli tehtyä 20.-23.3. Alunperin haaveena oli päästä kuvaamaan lumista saaristoa, mutta työkiireet siirsi matkan niin myöhäiseksi, ettei lumesta paljoa ollut tietoa. Tosin heti seuraavana päivänä kun olin palannut saarelta, siellä satoi 38 senttiä lunta vuorokauden aikana! No, toisella kertaa sitten...

Perjantaina yhteysalus lähtikin vasta kuuden jälkeen illalla, joten nyt ei tarvinnut ihailla maisemia kuin ihan alkumatkasta. Onneksi Eivorin ravintolassa oli erittäin maukasta Jägermeisteriä, niin matka sujui rattoisasti! Ja ainahan tuolta löytyy samanhenkistä juttukaveria, ettei tarvitse yksin murjottaa. Lintukuvaajia ja bongareita tais olla suurin osa matkustajista, jos ei saaren asukkaita lasketa.

Kuvauskelit ei tällä kertaa niin suosineet. Aurinko porotti taivaan täydeltä koko lauantain ja myös sunnuntai alkoi samoissa merkeissä. Kylmä pohjoistuuli piti huolen, ettei tullut kamerakalustoa kanniskellessa liian kova hiki... Jägerin maku tuntui vielä suussa, mutta siitähän voi syyttää vain itseään.

Ensimmäisellä reissulla tuli kuvattua paljon kylää ja yleisilmettä. Nyt oli ideana löytää hieman tiukempia yksityiskohtia. Uuden kameran ja fisuoptiikan kanssa oli hauska leikkiä päivällä, kun ei keli muuten oikein kuvaukseen kelvannut. Suunnittelin samalla seuraavan aamun kuvauskohteita valmiiksi, että pystyin hyödyntämään aamun valojen lyhyen hetken mahdollisimman tehokkaasti. Muuttolinnutkin oli hieman hukassa, siitä piti navakka pohjoistuuli huolen. Vuoden ensimmäiset tyllit ja töyhtöhyypät tuli kuitenkin bongattua.

Pääsin myös tutustumaan majakkaan. Hanna Kovanen kertoili myös muuten saaren historiasta sekä kuuluisimmista hylyistä Utön vesillä. Pienellä saarella on mielenkiintoinen ja rikas historiikki! Yövyin tällä kertaa Merihotellin puolella, joten saunamatkakin oli mukavan lyhyt. Tällä kertaa illan viihdykkeeksi vain kipakat löylyt ja pari saunaolutta. Kello herättämään puoli kuudelta ja punkkaan!

Olisi pitänyt hieman paremmin selvittää aamuauringon nousu. Jo herätessä yllätyin, miten valoisaa oli. Aamukahvien jälkeen ehdin kuudeksi ulos ja ihan hyvin ehdin vielä kuvaamaan. Aurinko nousi vasta puolen tunnin päästä ja edellispäivän suunnittelutyöstä oli hyötynsä. Tuossa aamun aikana tuli kuvattua varmaan yhtä paljon kuin edellispäivänä yhteensä.

Lähtö koitti jo 11.15 ja oli aika jättää hyvästit Utölle. Stressi ja kiire oli teillä tietämättömillä parin päivän ajan. Vain tuulen huminaa, upeita maisemia ja raikasta meri-ilmaa. Vielä laiturilla jaksoin ihmetellä vettä. Yhteysaluksen laiturin vieressä oli syvyyttä kuitenkin useita metrejä, mutta siitä huolimatta pohja näkyi aivan selkeästi. Vielä pari kuukautta ja tänne palataan sukellusvälineiden kanssa...

Uusi kalusto vedenalaiskuvaukseen

Yhden kauden jälkeen pahasti puraisemaan päässyt va-kuvauskärpänen pitää saada tyydytettyä myös ensi kesänä ja aiemmin olin jo päättänyt, että jos oikein innostun asiasta, niin järkkäri on saatava pinnan alle! Eka kausi opetti sen verran, että Itämeren melko heikossa näkyvyydessä mahdollisimman laajakulmainen kalusto toimii parhaiten eli mahdollisimman lähelle kohdetta ja mahdollisimman vähän vettä väliin. Tarkoitus oli myös päivittää kerralla sellainen kalusto, ettei huomenna tee mieli vaihtaa kamoja. Ainakin digirunkojen hinnat tulee niin vauhdikkaasti alas uusien mallien myötä, että ei ainakaan mulla ole varaa vaihtaa kameraa vuosittain. Nykyään tulee kuvattua pääasiassa maisemakuvia, joten isokennoinen runko tuntui itsestäänselvyydeltä palvellen mainiosti molempia kohteita.

Päädyin hankkimaan Canonin 5D mkII rungon vielä parin muunkin seikan johdosta. Veden alla kun ei liikaa valoa ole, niin tällä hetkellä markkinoiden kovimmat käyttökelpoiset iso-herkkyyslukemat tulee olemaan kovaa valuuttaa kesällä hieman hämärimmissäkin olosuhteissa. Myös videointi mahdollisuus tuntui mielenkiintoiselta, joten ensi kesänä olisi odotettavissa myös UW-videota. Julkaisukelpoisuudesta en tiedä mitään, koska pitäis jossain välissä varmaan opetella myös editoimaan...

Ensikokemukset rungosta on lähes pelkästään positiiviset. Ainoa yllätys on kuvatiedostojen koko. Tietenkin olisi pitänyt heti tajuta, että 21 megapikselisen kameran kuvat on ISOJA! Ensimmäisellä kuvausreissulla Utöseen oli pakko kaivella vanhat 512 kortitkin esiin, kun 8 gigan kortti tuli hetkessä täyteen. Pystyyhän kameralla ottamaan myös pienempää raw-kuvaa, mutta kun on tuollaiseen runkoon sijoittanut, niin ei vain huvita alkaa pienentään kuvia... Onneksi tietokone on melko tuore ja tehokas, sillä kuvien käsittely vanhemmalla koneella on aivan varmasti silkkaa tuskaa.

Toistaiseksi ainoaksi optiikaksi vedenalaiskuvaukseen tulee Sigman 15mm/2.8 diagonal fisheye. Tuosta laajemmaksi on kuvaa melko vaikeaa saada, jos ei oteta huomioon aitoja panoraamakameroita. Kuvakulma tuolla yhdistelmällä 180 astetta, joten saa ihan oikeasti katsoa, missä käsiään pitää kuvatessa, jos ei halua niitä kuvaan mukaan. Myös erittäin lyhyt tarkennusetäisyys on hyvä seikka, eikä kohteen tarvitse olla kuin puolentoista sentin päässä kotelosta, kun sen saa tarkaksi. Varo vaan ahven, joka tulit naputtelemaan kamerakoteloa viime kesänä. Ensi kerralla otan susta kuvan! Vaikka optiikka kuinka on diagonal fisheye, niin hirmuiset vääristymät se aiheuttaa, kun hieman kallistaa kameraa, mutta luulen ettei se niin haittaa tuolla vedenalaiskuvaamisessa. Tuosta voin kirjoitella lisää jahka tositoimiin päästään!

Tammikuun alkupuolella sai Ikelite jo kyseiseen kameraan kotelon valmiiksi. Siis paljon aiemmin, kun Canon pystyi runkoja toimittamaan kaikille halukkaille! :) Laitoin heti kotelon tilaukseen lontoolaisesta Cameras Underwaterista, mistä saa hyvää palvelua ihan silkalla suomenkielellä Jussi Hokkaselta. Samalla tietysti tilaukseen myös Sigmaan sopiva port ja dome. Domesta joutuu poistamaan sen alkuperäisen vastavalosuojan tuon optiikan kanssa. Paketti saapuikin jo helmikuun puolella, hieman ennen, kuin sain rungon hommattua.

Käyttökokemusta ei kotelosta oikeassa elementissään vielä ole, mutta muuten vaikuttaa hyvältä. Kaikki oleelliset napit on vivuilla tuotu sormien ulottuville, jotta ei kuvatessa tarvitse irroittaa otetta kahvoista. Aivan joka ikistä nappia ei varmasti kuvatessa tarvitse, eikä kuvia tule vedenalla selailtua, niin kotelon yksinkertaistamiseksi olisi voinut huoletta Ikelite jättää muutaman painikkeen pois. Nyt on hyvää aikaa treenata painikkeiden sijaintia omassa olohuoneessa, ettei tarvitse räpeltää sitten, kun on mahdollisuus kuvata.

Kommentoin lisää asiasta, kunhan käyttökokemusta karttuu.
Jos talvi tästä suostuu helpottamaan.