Tiistai-iltana tavattiin Kosusen Petrin kanssa Kasnäsissä ja etsimme sopivaa paikkaa veneen laskupaikaksi. Lähempänä saarta olevasta Purunpäästä ei kovin hyvin paikkaa löytynyt, joten suuntasimme Högsåran lossirantaa, mistä olen aiemminkin reissuille lähtenyt. Ilta oli vierähtänyt jo sen verran myöhäiseksi, että päätimme yöpyä autossa ja suunnata aamulla vasta vesille. Siinä oli vielä hyvää aikaa tehdä sotasuunnitelmia reissuun, sekä nauttia pimenevässä illassa lintujen laulusta, meren raikkaudesta ja luonnon rauhasta. Parasta mahdollista mielenhoitoa Helsingistä saapuneelle!
Tukevan aamiaisen päälle alkoi kumiveneen täyttö ja hiukan toivottamalta näyttävä retkitavaroiden sovittaminen siihen. Tunnin puuhastelun jälkeen istuttiin kuitenkin kaikkien kamojen seassa ja vielä pieni jännitysmomentti, koska perämoottori sai vuoden ensimmäisen starttinsa. Uskollinen Mercury hörähti heti kolmannella yrittämällä käyntiin ja matka kohti Sandön saarta alkoi melkein tyyneessä kelissä auringon paistaessa jo täydellä terällä.
Tässä vaiheessa olikin hyvä muistaa aurinkovoidepullo, joka perinteisesti oli kotona kylpyhuoneen kaapissa...
Matka sujui nopeasti ihan hissuksiin ajellessakin ja itse kohde alkoi häämöttämään pian edessä. Saari näytti isommalta ja metsäisemmältä, kuin olimme kuvitelleet. Kiersimme vielä ennen rantautumista pitkän hiekkasärkän, mikä lähti saaresta ulottuen yllättävän pitkälle ja rantauduimme saaren "palveluiden" viereen. Palvelut sisälsi penkit ja pöydän, grillin, puuceen sekä puukatoksen, joka oli täynnä valmiiksi pilkottuja polttopuita. Loistavaa palvelua puiston väeltä!
Nopean leirin pystytyksen jälkeen heitettiin kamerat olalle ja aloimme tutustumaan paremmin saareen, sekä Peten mukanaan tuomaan pariin testioptiikkaan. Totesimme melko nopeasti, että Canonin 600mm:stä f4 teleä ei ole tarkoitettu käsivarakuvaukseen, jos ei ole sattunut viettämään edellistä talvea kuntosalilla.
Kasvisto oli ainakin vielä näin aikaisin melko niukkaa saarella, mutta jotain sentään taltioitiin.
Mukana oli myös Canonin 100mm:n vakaajamakro, mikä myös testeissä osoittautui varsin toimivaksi peliksi. Vakaaja mahdollistaa käsivarakuvauksen ja himmentämisen, vaikka valoa ei taivaantäydeltä tulisikaan.
Saaren metsä on yllättävän iso ja myös puusto on harvinaisen järeää meren saarelle, sillä vaikka olimme melko lähellä mannerta, niin avomeri näkyy kuitenkin saaren länsipuolelta. Metsässä asustelee korppiparin lisäksi valkohäntäkauriita, joita emme tosin nähneet, mutta rasaukset melko läheltä metsästä paljasti, että meidät oli kyllä havaittu. Jäljet rannan hietikolla paljastivat lajin.
Aamun valjetessa näkymää saarelta.
Saaresta itään pilkoittava hiekkasärkkä on lintujen oleilualuetta.
Sandön leiriytymispaikka on mukavasti itärannalla. Aamuaurinko toimii herätyskellona ja kuivattaa varusteista yön tuoman kosteuden.
Öisin voi nukkua tai yrittää tehdä taidetta pitelemällä kameran laukaisinta pohjassa...
Perjantai aamu koitti yllättävän nopeasti ja aamun valojen hyödyntämisen kuvaamiseen jälkeen oli aika ryhtyä keräämään leiriä kasaan. Päivä valkeni yhtä kirkkaana, kuin muutkin ja vielä paluumatkan ajan piti yrittää suojata ensimmäisenä päivänä poltettua ihoa auringolta. Eikä edes tuuli viilentänyt ihoa. Meri oli vielä tyynenpi, kuin tullessa. Takaisin palatessa poikkesimme vielä Högsåran kylään, jos tuolta olisi löytynyt kahdelle kahvin ystävälle "kruunu" retkelle, kolmen murukahvipäivän päätteeksi. Harmiksemme Farmors cafen ovet avautuvat vasta kesäkuun puolella.
Jälleen kerran on todettava, miten upea saaristo meillä on! Onneksi kansallispuiston alue on jo niinkin iso, kun se tällä hetkellä on ja takaa tulevaisuudessakin luonnonrauhan säilymisen Saaristomerellä. Ja vain kivenheiton päässä ruuhkasuomesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti