Aika usein joutuu kuvatessa nöyrtymään tilanteen pakottamana käyttämään salamalaitetta suoraan kameraan kytkettynä. Salaman jälki ei paljoa anna aihetta hurraa-huutoihin ja parhaaseen lopputulokseen pääseekin ampumalla salama katon kautta. Erittäin harvoin tuohon on kuitenkaan mahdollisuutta ja silloin pitää turvautua muihin keinoihin.
Vuosien varrella olen testaillut erilaisia omia virityksiä, sekä myös kaupallisia versioita. Useammat toimii huonosti ja toiset vielä huonommin.
Viime talvena aloin kehittelemään uutta viritystä, joka sai koodinimen LL. Lyhenne tulee suoraan sanasta leverlåda. Eikä tuossa niin paljoa kehiteltävää ollut.
Eli lähikaupasta hakemaan kyseistä tuotetta rasiallinen. Leverlåda siirretään ääntä kohti tai hätätapauksessa Mustille, jos ei itselle putoa. Tämän jälkeen on suositeltavaa tiskata folio puhtaaksi, saksilla sopivan muotoinen design ja teipillä kiinni salamaan.
Itse olen käyttänyt kuitenkin hieman reilumpaa vuokaa hajoittimena. Tämä on tehty syvemmän mallisesta (800g.) rasiasta. Etäisyyttä korkeussuunnassa kannattaa testailla, mutta melko kauaksi kannattaa kuitenkin yrittää saada rasia välähdyspäästä.
Ryppyinen alumiini hajottaa yllättävän hyvin valoa. Parasta siinä on kuitenkin säädeltävyys eli sitä voi muokata käsin kuvaustilanteessa, kuinka laajalle tai kapealle alueelle haluaa valoa annettavan. Kamerassa olen käyttänyt manuaaliasetusta ja muutamalla testikuvalla hakenut oikeat arvot.
Kovaa on valo tämänkin kanssa ja pystykuvat jätän ottamatta heittovarjojen takia. Jos niille on tarvetta, niin rajaamalla vaakakuvista on paljon parempi keino, jos tiedostokoot antaa myöden.
Olen käyttänyt kyseistä viritystä työkeikoillakin ja siinä tullut esiin vielä yksi hyvä puoli. LL keventää kummasti tunnelmaa ennen kuvauksia vieden turhat alkujännitykset kuvattavilta.
torstai 6. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti