Hauskaa Joulua!

Joulumieltä kaikille tutuille ja tuntemattomille blogini lukijoille!
Joulun jälkeen taasen "Teemulla on asiaa!" :)

Itämeri-meidän meri

Kymmenen vuotta melko aktiivisesti kuvanneena tuli keväällä mieleen, että voisihan noilla kuvillaan koittaa jotenkin hyötyä. Osallistuin ensimmäistä kertaa kilpailuihin, jos ei kameraseuran sisäisiä lasketa mukaan.
Odottelen muuten edelleen muutaman vuoden takaista palkintoani Tampereen valokuvausseuran kilpailusta, mitä ei lupauksista huolimatta mulle ikinä toimitettu. En valitettavasti voinut jatkaa seuran jäsenenä, koska muutin töiden perässä Helsinkiin, mutta ei se pitäisi olla syynä, ettei jo ansaittua palkintoa anneta...
Takaisin asiaan. Osallistuin siis Canonin järjestämään sekä Itämeri-meidän meri kilpailuihin.
Ja yllätys oli aikamoinen, kun sain Utön matkallani puhelun, että myös menestystä on tullut ja toivoteltiin tervetulleeksi Turun konserttitaloon noutamaan palkintoa.
Erityisen tyytyväinen olen, että juuri tästä kisasta tuli ykköspokaali. Itämeri ja sen hyvinvointi on kovin lähellä sydäntä.
Kiitokset erittäin asiantuntevalle tuomaristolle!;D
Lisää aiheesta:
http://www.turunsanomat.fi/ajassa/?ts=1,3:1007:0:0,4:7:0:1:2008-11-11,104:7:575822,1:0:0:0:0:0:

Utö

Pitkäaikainen suunnitelma on nyt toteutettu. Neljä päivää Utön saarella vierähti aivan turhankin nopeasti. Moni saattaa kuvitella, että eihän tuolla voi saada aikaansa kulumaan, mutta mun luonteella varustettu ihminen jäi kovin nälkäiseksi...
Marraskuussa saari oli jo melko hiljainen. Kesäturistit oli jo kaikonneet samoin kuin lintubongarit oli vähissä. Onneksi kauppa toimii myös sesongin ulkopuolella ja on kaiken lisäksi yllättävän hyvä valikoima tavaraa, joten ensikerralla ei tarvitse raijata lähes kaikkea ruokatavaraa mantereelta.
Vaihteleva keli toi mukavaa vaihtelua valokuvaukseen. Kolmannen päivän tuhruinen sumusää harmitti alkuun, mutta syntyi siinäkin kelissä ihan mukavia kuvia. Ehkä juuri nuo kuvat kertookin enemmän saaren ilmeestä. Samalla syttyi kipinä, että olisi mukava päästä saarelle myös talvella. Luminen Utö voisi olla eksoottinen kokemus! Jos lunta vielä talvisin tulee...

Hampaankoloonkin jäi reissulta. Alunperin oli tarkoitus päästä myös sukeltamaan, mutta kun en saanut ketään kaveriksi matkalle, niin välineet jäi kotiin.
Voi hitto, kun näin sen veden. En ole vielä niin kirkasta vettä Suomessa nähnyt!
Joten senkin puolesta pitää päästä sinne vielä uusiksi.
Sain selville, että saarelta löytyisi ilmakompura, joten ei ole pakko vuokrata monen pullon arsenaalia mukaansa. Pitää kuitenkin varmistaa, että tieto pitää paikkansa.
Ne paikalliset, joihin ehdin pikaisesti tutustua, vaikuttivat mukavan välittömiltä. Nauratti jälkikäteen, kun paikallisen koiranulkoiluttajan kanssa ensi kertaa törmättyä, hän kertoi elämänkertansa noin parissakymmenessä minuutissa.
Moinen juttutuokio Mannerheimintiellä johtaisi todennäköisesti pikaiseen ambulanssin paikalle tuloon.
Katon pään päälle vuokrasi Hanna Kovanen. Luotsimäen talo oli oikein siisti ja hyvin varusteltu. Oli pesukone, mikroaaltouuni ja kahvinkeitin. Mutta ei onneksi telkkaria!
Aluksi hieman arvellutti, että samoihin tiloihin tulee muitakin asukkaita. Siis keittiö, olohuone ja wc/kylppäri yhteiskäytössä, mutta onneksi sain oikein mukavaa seuraa pimeisiin iltoihin.(kiitokset Eeva-Leenalle ja Timolle!) Uuden korttipelin säännöistä en tosin muista enään mitään. Lienee Vina Maipolla osuutta asiaan.:)
Saunakin järjestyi Merihotellilta kohtuulliseen kahdeksan euron hintaan. Pieni reippailu saunaan tuntui mukavalta. Etäisyydet saarella ei ole suuria.

Kaikkiaan jäi matkasta tosi positiivinen kuva.
Saari on uskommattoman kaunis kanervikkoineen, kivikkoineen puhumattakaan kylämiljööstä!
Ympärillä ärjyvä meri tuo oman tunnelmansa. Ehkä olikin väärin sanoa hiljaisesta saaresta. Meri pitää huolen, ettei saarella ole kaiketi koskaan kovin hiljaista.

Vedenalaiskuvausta

Ensimmäinen kausi vedenalaiskuvauksessa alkaa olemaan valitettavasti takana päin. Tai katsotaan nyt, mutta sää on estänyt sukellukset viimeisiltä parilta viikonlopulta, eikä oikein parempaakaan ole luvassa.
Aika monta asiaa on oppinut ekana kautena.
Kuvattavaa on aika hankalaa mereltä löytää. Pääasiassa pohja on tasaista mutaa.
Näkyvyys on myös ainakin kesällä melko heikko. Rehevöityminen valitettavasti näkyy. Parhaiten sen huomaa, kun yrittää käyttää kameran omaa salamaa. Metrin päässä olevasta kohteesta ei näy kuvassa yhtään mitään, vain vedessä leijuvaa huttua.
Mitä ulommas suuntaa merelle, sitä varmemmin näkyvyys paranee. Sisälahtiin ei kannata lähteä edes yrittämään.
Paras sesonki alkaa elokuun lopulta ja jatkuu edelleen lokakuussa. Jossain vaiheessa vesien kylmetessä tulee piilevää veteen, mikä muuttaa sen ruskeaksi ja näkyvyys taas huononee.
Valoa riittää kuvaamiseen n. viiden metrin syvyyteen hyvissä olosuhteissa ilman salamaa. Parhaat kuvat tuli noin parin metrin syvyydessä ja silloinkin aurinkoisella kelillä.
Tärähtäneitä kuvia tuli myös huomattavan paljon. Säädin kameraa käsin ja yritin kuvata vain suurilla aukoilla, mutta en parannusta asiaan oikein löytänyt. Canon powershotin herkkyyden ehdoton katto oli ASA 200, sen jälkeen alkoi syntyä liikaa kohinaa, joten senkään kautta ei suljinaikoja saanut enään lyhyemmiksi.
Syynä voi olla tietysti se, että en ole tottunut pokkarin laukaisuviiveeseen ja saatoin liikuttaa kameraa liian aikaisin. Vedenalaiskotelon istuvuus käteen ei ole ihan paras mahdollinen ja se, ettei tukea voi ottaa kuvatessa mistään(pohja pölähtää, eikä kuvaamisesta tule mitään) ei ainakaan helpottanut yhtään.
Lähelle pitää myös päästä kohdetta, jos aikoo teräviä kuvia ottaa. Sen verran vedessä leijuu tavaraa, että näkyy heti kuvassa pehmeytenä, jos kuvaa kovin kaukaa. Tuosta johtuu myös se, että vedenalla alkaa kaipaamaan hyvin nopeasti laajakulmaa. Siis ihan oikeaa laajista, powershotin laajis tuntui ihan teleltä!
Jotain on siis opittu(muka) ja innolla odottelen jo seuraavaa kautta.
Hieman viisastuneena ja paremmalla kalustolla kuvien ainakin pitäisi parantua.
Isokennoinen 5D mkII ja 15mm/2.8 saattaa alkaa riittää ainakin laajakulman puolesta...

Kuvaaminen veden alla on avannut mulle ihan uudenlaisen maailman. Jo itse sukeltaminen hiljaisuudessa ja painottomuuden tunne on todella rentouttavaa! Vedenalainen luonto on mielenkiintoista ja ainakin osa kaloista uskomattoman kesyjä. Manipulointi on helppoa, kun voi kädellä siirtää kalan mukavamman näköiseen paikkaan!:D

Vuoden luontokuva ja hieman fotofinlandiaakin

Joopa, taas se on valittu. Ja niinkuin aina, niin kohun saattelemana.
Mies sateenvarjonsa kera kaupungin kadulla on aika vaikeaa mieltää luontokuvaksi. Eikä edes vetinen ja lämmin talvi siitä luontokuvaa tee. Ilmastonmuutos on sääilmiö, aika kaukaa haettua on liittää tuo luontoon.
Kuva sinänsä on oikein hieno!
Oikeastaan hyvä, että VLK selkeästi koittaa uudistua. Ei perinteisissä luontokuvissakaan mitään vikaa ole, mutta selkeästi muista palkituista kuvista huomaa, että taiteellisuutta on alettu arvostamaan enemmän. Samaa oli nähtävissä jo edellisenä vuonna.
Mitä kansa sitten haluaa? Yleisön suosikki korpimetsoista on tuota "vanhaa kunnon" luontokuvaa, valitettavasti vain melko tylsä sellainen, vaikka harvinaisesta linnusta kyse onkin.
Nykyään, kun näkee yllin kyllin toinen toistaan hienompia lintukuvia, niin kuvana ei jaksa oikein säväyttää...

Fotofinlandia ehdokkaat on myös julkaistu.
Ainakin palkinnoltaan Suomen valokuvauksen ykköspokaalin tavoittelijoita löytyy laidasta laitaan. Tarkoitan siis kuvien aiheita, en kuvaajien taitoja.
En haluaisi kuulua tuohon tuomaristoon. En ymmärrä, millä hiton perusteella nuo kuvat voi laittaa paremmuusjärjestykseen.
No enpä voi muuta, kuin toivottaa onnea!
Asko Kallosen kuulumisesta tuomaristoon voi olla montaa mieltä. Varmasti pätevä mies Idols-tuomarina, mutta perustelut valokuvan arvioitsijana on mielestäni hieman kaukaa haettua...
http://www.finnfoto.fi/fotofinlandia2008/tuomaristo.html

Kaasua, Komissario Lipponen

Kovasti ihmetellen olen seurannut Nord Stream kaasuputkihankkeen etenemistä. Putkia on kuljetettu jo ympäriinsä valmiina asennukseen ja putkiyhtiön varmuus putken valmistumisesta määräaikaan mennessä alkaa menemään jo röyhkeyden puolelle.
Kun siihen vielä palkataan tunnetusti kaikkien hienovaraisten neuvottelijoiden isä, Lobbari-Paavo jyräämään, niin nythän pitäisi alkaa tapahtuun!
En varsinaisesti edes vastusta koko putkihanketta, mutta kyllä tuon hankkeen ympäristövaikutukset pitäisi selvittää juurta jaksaen ja puolueettomasti, ennenkuin sen rakentamista puolletaan.
Nord Streamin pääomistaja on Gazprom, mikä on taasen Venäjän valtion omistuksessa.
Venäjän intresseissä ei näytä tällä hetkellä olevan muuta, kuin ottaa maan luonnonvaroista kaikki mahdollinen hyöty irti. Ympäristönsuojeluhallinto ja ympäristölainsäädännön
kehittäminen on Venäjällä melko tuntemattomia käsitteitä. Viiden miljoonan asukkaan Pietarin jätevesien puhdistamisen aloittamiseksi on tarvittu ulkopuolista apua.
Muiden Itämeren maiden haluamaa ekologisesti erityisen haavoittuvan alueen PSSA-statusta Venäjä on vastustanut jyrkästi. Luonnonresurssien varaministerin Irina Osokinan mielestä hanke vahingoittaa Venäjän taloudellisia etuja, rajoittaa öljykuljetuksia ja Suomenlahden satamien kasvua.
Ja lopettaisi yksirunkoisten tankkerien liikenteen samantien.

Jotenkin sitä suhtautuu varauksella näihin touhuihin.
Tuota Nord Streamin ympäristövaikutusten arviointia kun selailin, niin muutama aika oleellinen seikka siitä on unohdettu tyystin.
Miten tuo pohjan tonkiminen vaikuttaa todella vedenlaatuun lyhyellä ja pitkällä aikavälillä?
Tietenkin vesi samenee, mutta kuinka pitkäksi aikaa?
Itämeren pohjan sedimenttiin on vuosisatojen ajan varastoitunut valtava määrä eloperäisen aineen sisältämiä ravinteita, mm fosforia, mikä taasen ruokkii sinileviä. Muuttuuko Suomenlahti vuosiksi sinileväpuuroksi?
Mikä vaikutus on mereen aikoinaan upotetuilla kemikaaleilla?
Kovin paljon on mielestäni riskitekijöitä tuolla putkella, eikä näillä selvityksillä ole mitään syytä aloittaa asennustöitä.
Vai mitä, Ulkoministeri Stubb?
Niin ja toinen putkihan on jo päätetty vetää tämän ensimmäisen rinnalle pari vuotta myöhemmin.
Päätetään tämä kuitenkin muutaamaan lohdulliseen sanaan, Gatzpromin pääjohtajan, Aleksei Millerin sanoihin:
"Putken rakentamisessa noudatetaan korkeimpia ympäristömääräyksiä. Tehdyissä tutkimuksissa ei ole havaittu ympäristöriskejä"

Energiaa

Yksi Högsåran tuulivoimaloista, minkä alla yövyin retkelläni kaksi yötä. Jopa eduskunnassa vauhkottu kaamea ääni ei ainakaan minun uniani häirinnyt. Myöskään paikallisia ääni ei häiritse mukavan lossikuskin mukaan, mutta ainakin osalle kesäasukkaista ääni on aivan liikaa. Sinänsä kummallista, kun myllyt on rakennettu melko kauaksi mökeistä saaren keskiosan korkeille paikoille.
Kokoomuksen kansanedustajaa, Sirpa Asko-Seljavaaraa lainaten:
"piirtyy taivaanrantaan kauhea näky rääkätystä maisemasta: saaren "selkä" ja sen ulkopuolella olevat matalikot ovat täynnä ulvovia teräsrakenteita."
Ja lisää faktoja:
"Paitsi että tuulivoima on tehotonta ja pilaa maisemaa, se vaikuttaa myös ympäröivään luontoon. Linnut vaihtavat muuttoreittejään eivätkä lennä voimalapuistojen yli. Vesilinnut lentävät matalalla, joten ne murskaantuvat roottoreihin. Porot ja hylkeet pelkäävät ulisevaa ääntä. Matalikoille rakennetut tuulivoimalayksiköt vaikuttavat kalojen elämään. Mahdollisesti silli, ankerias ja lohi muuttavat vaellusreittejään. Kalat ovat erityisen herkkiä matalille äänille, jotka syntyvät roottoreista."
No nyt löytyi kotoisesta Lauttasaaresta sellaista tietoa, että oksat pois!
Uskomatonta, että Espanja tuottaa jo 10 prosenttia energiastaan tehottomalla tuulivoimalla.
Lintujen muuttoreittien muuttuminen on myös minulle ihan uutta tietoa, mutta hienoa, jos linnut osaavat väistää voimaloita, eivätkä lennä suoraan roottoreihin.
Högsåran porojen pelkoihin en ota kantaa, mutta alueen ammattikalastajat ovat taatusti mielissään hylkeiden joukkopaosta.
En myöskään tiedä, mistä "mahdollinen" tieto kalojen vaellusreittien muuttumisesta on, mutta uskon ankeriaiden edelleen löytävän Sargassomeren, vaikka ulvovat teräsrakenteet rannoilla lisääntyisikin. Tuskin ne löytävät nytkään perille, koska Tanskan rannoillahan noita on jo hieman reilumminkin.
Maiseman pilaamisesta voi olla tietysti montaa mieltä. Eipä tämä Helsinki mitenkään kovin kauniilta mereltä päin näytä lähestyttäessä mistä ilmansuunnasta vaan.
Eikö olisi vähintäänkin reilua, että kun meidät stadilaiset on tänne pienelle alueelle sullottu ja sähköäkin tarvitaan, niin myös tuotetaan se itse. Ja olisi se jonkinlainen merkki sivistyneestä yhteiskunnasta, että tuotetaan se sähkö puhtaalla tuulienergialla, kuin kivihiilellä.
Tuskin tuo ilmanlaatukaan tuosta ainakaan huononisi.

Alussa loi Jumala taivaan...

Yritin keksiä vähemmän mahtipontisen otsikon vaatimattoman blogini aloitussanoiksi.
Vaikka kaikki mielipiteeni ovat oikeita!!! ja perustuu faktoihin???, olisi mukavaa saada myös kommentteja niihin. Jos näitä joku jaksaa lukea ja yleensä löytää bittimerestä.
Juuri nyt tuntuu, ettei paljoa ole ajatuksia päässä kun kesäkin tai ainakin kesäloma on reilu vuorokauden päästä ohitse. Luvassa siis masentuneen duunarin vuodatuksia, kuinka elämä kohtelee kaltoin ja miten muilla on asiat paljon paremmin.
Siitä huolimatta, tervetuloa seuraamaan blogiani!