Suuntana Berghamn

Toukokuu lähestyy loppuaan ja kesän merkit on selvästi ilmassa. Päivä on jo pitkä, mutta auringosta huolimatta viileä meri pitää ilman raikkaana. Luonto yrittää puskea vehreyttä puiden silmuista ja karusta maaperästä. Pääskyillä on täysi touhu päällä ja selvästi on valittu jo pesäpaikka sataman laiturin alta. Seisomme Nauvon Pärnäisissä, odotellen yhteysalus Cheriä, joka veisi meidät noin 10 kilometriä etelään, Berghamnin saarelle.

M/S Cheri saapuukin ihan ajallaan satamaan ja lastaamme muutaman päivän retkivarusteemme veneeseen. Tuulta ja aallokkoa on sen verran, että kuivana perille toivotusti saatavat matkatavarat päätyy sisätilaan ja muut keulan avotilaan. Koska muita matkustajia ei näy, lähdemme liikkeelle aivan aikataulun mukaisesti. Aikataulu on hieman harhaanjohtava käsite, sillä veneen kippari soittaa puhelun ennen lähtöä, koska joku muukin oli ilmoittanut lähtevänsä mukaan, mutta kun häntä ei tavoitettu puhelimitse, pääsi matka alkamaan.

M/S Cheri

Cheri on yhteysalukseksi pieni, noin kymmenmetrinen, mutta hyvin sinne olisi enemmänkin matkustajia sopinut. Matkustajien lisäksi se kuljettaa postia ja myös elintarvike-tilaukset saariin Kirjaisten kaupalta kulkee Cherin mukana, joten emme pääse ainakaan nälkään kuolemaan! Matkalla saamme ihastella saaristoa ja kipparimme kertoilee säästä, kalastuksesta, merimetsoista ja kaikesta muusta, mikä saaristossa on oleellista.

Västerbyn laituri

Merimatka Berghamniin ei ole pitkä nopealla veneellä ja kipparimme vei meidät suoraan leiripaikkamme Västerbyn, vanhan kalastajatilan laituriin. Vastaanottajina saarella oli nautakarjaa, jotka olivat laiduntamassa majapaikkamme edustalla. Seuraava vastaanottaja oli kyy, joka paistatteli päivää mökin sokkelin lämmössä, mutta ujona kaverina livahti nopeasti mökin perustusten uumeniin, eikä suostunut meille enään näyttäytymään, vaikka kuinka yritimme kameroiden kanssa etsiskellä. Vieraskirjasta luimme myöhemmin, että kyy oli talon vakioasukas ja piti huolen, ettei jyrsijät vallanneet mökkiä. Saaristolainen kissan korvike siis!

Västerbyn kalastajatilan merimaisemaa

Kun olimme asettautuneet taloksi ja saatuamme ensimmäisen saaristolaisaterian nautittua, ehdimme vielä tutustua Västerbyn ympäristöön. Majapaikkamme pihapiiriin kuului saaristolaisaiheinen näyttely rantavajassa, sekä vanha mökki, joka oli kunnostettu alkuperäiseen asuunsa ja mihin pääsee kesäisin tutustumaan, kun kansallispuiston opas on paikalla. Pihapiiristä lähtee myös saarta kiertävä luontopolku joka vie lehdesniityn halki kohti saaren keskellä olevia korkeita kallioita, mistä avautuu upeat näkymät ympäri saarta. Pihapiiriin kuuluu myös nuotio ja grillauspaikka, missä majaansa vaikutti pitävän rantakäärme. Hän oli lähes yhtä ujo kuin mökkivahtimme, eikä suostunut näyttäytymään kuin vilaukselta paikalle saapuessa. Muita pihan asukkeja olivat isokoskelo, joka oli tehnyt pesänsä huusin kupeeseen ja rantaruovikossa hautova mustakurkku-uikku pariskunta.

Suojaisa grillauspaikka on retkeilijöiden käytössä

Hautova mustakurkku-uikku

Seuraavana päivänä ehdimme tutustua luontopolkuun, kuin koko saareenkin paremmin. Kasveja oli hyvin vähän näkyvissä vielä näin aikaisin keväällä, mikä oli harmi, sillä saaren maaperä on kalkkipitoista ja se vaikuttaa myös kasviston runsauteen ja lajeihin. Aika kuluikin merellisiä maisemia ihaillen ja kuvaten. Saaren korkeimmalta kohdalta, Kummelbergetiltä, on mahtavat näköalat ympäriinsä ja sinne on helppo päästä seuraamalla saaren pidempää luontopolkua.

Keväästä syksyyn kukkiva keto-orvokki värittää saaristoa jo toukokuussa

 

Luontopolku vie Kummelbergetin laelle

Ehdottoman hieno on myös kulttuurimaisema Berghamnissa. Pieni kalastajakylä tuntuu elävän samalla rytmillä, kuin se on tehnyt jo vuosisatoja, vaikkakin väkimäärä on laskenut 1900-luvun alun 42 hengestä nykyiseen kolmeen ja ammattikalastus on vaihtunut lähinnä kotitarvekalastukseksi. Idylli on kuitenkin säilynyt, eikä ole mikään ihme, että se on nykyään yksi suosituimmista käyntikohteista kansallispuistossa.

Berghamnin idylliä

Päivä vierähti yllättävän nopeasti illan puolelle ja saaressa jäi tutkittavaa myös seuraavalle päivälle. Oli aika palata takaisin mökille ruuanlaittoon ja saunaan pesemään päivän hiet pois ja mikäpä parempi paikka suunnitella seuraavan päivän kuvauksia, kuin kuuman saunan lauteet. Olimme saaneet mökille myös yövieraita, kun merikotkien rengastusryhmä oli päivän päätteeksi saapunut Berghamniin. Ilta kului mukavasti kuulumisia vaihdellen ja pienen tiivistämisen jälkeen mahduimme kuitenkin kaikki helposti yöpymään.

Aamulla rengastusryhmä teki jo lähtöään, kun me hieman hitaammat vasta heräilimme aurinkoiseen päivään. Aamiaisen jälkeen jatkoimme siitä, mihin edellispäivänä olimme jääneet. Kuvaillen ja videoiden saarta ja sen luontoa vierähti päivä taas nopeasti. Ihon saa yllättävän nopeasti punehtumaan keväisessä auringonpaisteessa ja tuulessa ja aurinkovoiteet oli tietenkin perinteisesti kotona. Mökin pihapiiristä havainnoimme keltavästäräkkejä, jotka vipelsivät lehmän läjien ympärillä napsien pörrääviä kärpäsiä. Niitä piti tietenkin kuvata hieman erikoisesta ympäristöstä huolimatta. Ilta kului rannassa lintuja  seuraten. Meriharakat ja haahkat tekivät näyttäviä ohilentoja ja viereisellä saarella merikotka yritti kovasti saalistaa, mutta epäonnistuttuaan jäi kallion laelle huilaamaan ja tähystämään mahdollista uutta ateriaa.

Kuivilla kallioilla liikkuminen on helppoa korkeuseroista huolimatta

Illan hämärtyessä palasimme mökille ja oli aika katsastaa päivän kuvasaalista ja laittaa matkatavaroita kasaan, sillä seuraavana aamuna Cheri tulisi hakemaan meidät saaresta vieden takaisin Nauvoon.

Berghamnia voi suositella retkikohteena monipuolisen ympäristönsä vuoksi. Se on kulttuurimaisemaltaan Saaristomeren idyllisimpiä kohteita ja myös kasvilajistoltaan runsas ja näyttävä, kun suuntaa saarelle kesäkuun puolella. Saarelle pääsee helpohkosti kanootilla, jolloin lähtöpaikaksi voi valita Pärnäisten lisäksi Kirjaisen tai Mattnäsin. Myös yhteysalukset M/S Eivor ja Cheri liikennöivät saareen.

Latvustaminen on perinnemaiseman hoitoa saaristossa

Keltavästäräkit viihtyvät lähellä laiduntavaa karjaa