keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Vihreä notkahdus

Vaalien jälkeen on ehditty jo kuulemaan ensimmäiset analyysit ja meriselitykset vihreiden melko surkeaan vaalimenestykseen. Tai eihän tuo -1.2% nyt mikään jättiromahdus ollut, mutta laskennallisesti osui paikkamäärään pahasti vihreiden kannalta. Kun ottaa huomioon, että nuorissa uusissa äänestäjissä on hyvin paljon vihreämielisiä, niin tulos on huono. Nyt ei heitä saatu tulemaan uurnille vai oliko kyseessä vanhojen äänestäjien joukkopako?

Kovasti on tarjottu selitystä hallitusvastuusta, mutta vaikka puolue on mukana hallituksessa, niin eihän se automaattisesti voi tarkoittaa, että kannatus laskee. Oikealla tavalla asioita hoitaen pysyy äänestäjäkunta varmasti tyytyväisenä, vaikka joistain asioista jouduttaisiin tekemään kompromisseja. Jokainen varmasti ymmärtää, että on mahdotonta pitää tiukasti kiinni kaikista omista päämääristään, kun demokratiaa noudatetaan. Tämän vaalituloksen jälkeenkin hyvä pitää tämä mielessä.

Melko apupuolueeksi vihreät hallituksessa jäi, sillä yli jyrättiin niin ydinvoima- kuin ympäristöasioissa. Olisi varmasti kannattanut hieman päättäväiseimmin puolustaa omia päälinjojaan silläkin uhalla, että hallituspaikka menetetään. Parempi sekin vaihtoehto olisi ollut vihreiden kannalta, kuin nyt menetetyt kansanedustajan paikat.

Yli jyrääminen jatkui myös vaalikampanjoinnin yhteydessä. Puheenjohtaja Sinnemäen ja vihreiden asia ei vain tullut selväksi tv:n vaalikeskusteluissa. Melko omituista oli keskittyä perussuomalaisten kampanjan arvosteluun, koska ei sieltä persujen leiristä varmasti kukaan takkiaan kääntänyt ja suuren valaistuksen koettuaan äänestänyt vihreitä. Ehkä olisi kannattanut tuoda vain esiin niitä vihreitä arvoja ja ohittaa persujen hyökkäykset nopeilla kommenteilla.

Vai onko juuri niiden vihreiden arvojen syy, miksi äänestäjäkunta on etääntynyt puolueesta? Kovin monella tuntuu olevan puolueesta sellaiset käsitykset, kuin Helsinki-keskeisyys ja eliittisyys. Homojen ja kerjäläisten asioiden ajaminen ovat ajaneet muiden edelle. Vai onko vain Timo Soinin puhelahjojen ansiota, että tuollainen käsitys puolueen päällä leijuu?

Ehkä lääkkeksi voisi olla, että vaihdetaan ne puvut takaisin villapaitoihin. Niitä ajatuksia, mistä vihreys on alunperinkin kummunnut ja nappasta hieman taistelutahtoa sieltä suomalaisesta metsästä, minkä vihreät edelleen halunnevat säilyttää. Pääkaupunkiseutu on vahvaa tukialuetta, mutta kannattaisi varmasti yrittää saada lisää äänestäjiä myös muualta.

Seuraavat vaalit ovat tulossa ja tehtävää helpottanee nyt se, että räksyttävien ja erisuuntiin riuhtovien vetäjien kuljettaman valjakon matkassa ei kovin moni halua jatkaa, mutta vaatii myös puolueelta paljon palauttaa usko heihin. Kaikki edellytykset siihen on.

2 kommenttia:

Olli K. kirjoitti...

Olen aikoinaan äänestänyt vihreitä pitkäänkin, mutta luovuin siksi, että ei niistä vihreiden toihuiluista tahdo tulla mitään näkyvää. Lisäksi mm. talousasioissa vihreät olivat hallituksessa vaa'ankieliasemassa täysin arvaamattomia. Ei sellaiseen porukkaan voi oikeasti luottaa.

Vihreät ovat edelleen vain puuhastelijoita ja minusta ehdottamasi villapaitatie on edelleen pitkä askel huonompaan. Yhteiskunnassa pitää taistella yhteiskunnan asein: nyt tarvitaan jämäkkyyttää, hyvää tietämystä ja vielä parempaa esiintymiskykyä.

Esimerkiksi Soininvaara on yhteiskuntatieteilijänä nero, mutta se kaveri pitäisi ensimmäiseksi pistää stailattavaksi: sitten vasta syntyy uskottavuutta kollegapiirien ulkopuolella.

Toinen esimerkki: Tynkkynen on stailattu, mutta livenä kaverin muutaman kerran tavanneena on pakko todeta, että liian pienillä tiedoilla mennään.

Teemu Köppä kirjoitti...

Melko erimieltä olen kanssasi Olli muutamassa asiassa. Kyllä vihreät aatteena on uskottava, mutta tämä hallituskausi ei oikein vahvistanut uskoa puolueena ja sitä jämäkkyyttä jäin itsekkin kaipaamaan. Vaikka puhutaan pehmeistä arvoista, niin niidenkin ajamiseksi sitä jämäkkyyttä kaivataan.

Arvaamattomuudesta en missään nimessä puoluetta syyttäisi. Siitä saatetaan tulla näkemään tulevassa hallituksessa paljon pahempi esimerkki, mikäli persut sinne pääsee.

Voi olla, että villapaitatie on askel huonompaan. Epäilen kuitenkin, että juuri heidän äänet jäi nyt puuttumaan vaalituloksesta.