"En halua tässä mennä niihin tuhoihin, joita harmaa hylje ja merimetsot tänä päivänä aiheuttavat siellä. Kas, kun satumme tietämään, mitä ne vaikuttavat käytännössä. Menkää niille saarille, katsokaa sitä luontoa ja tulkaa kertomaan sen jälkeen tänne eduskuntaan, kuinka hienoista järjestelyistä tänä päivänä tältä osin on kysymys. Täysin kuollutta koko kasvusto, koko elimistön tappanut merimetsojen ulosteitten vaikutus on niin tyrmistyttävä, että jo kilometrien, meripenikulmien päähän sen vaikutuksen tuntee nenässään, ja mereen valuvat ympäristön kannalta erittäin kriittiset ulosteet vaikuttavat myöskin Itämeren ekosysteemiin erittäin dramaattisella tavalla."
Edustaja Mieto jatkoi samalla asiantuntemuksella,
"Ed. Kanerva otti mun mielestä yhren oleellisen asian esille: nämä merimetsot. Nehän on tuhonnu siellä saaristos mettät täysin. Niitä Tšernobylkään ei tuhonnu niin törkiän näkööseksi, eli mä katton vielä suuremmaksi haitaksi sen ku itte sen saastuttamisen."
Lähetin molemmille herroille samansisältöiset sähköpostit. Juha Mieto ei ilmeisesti halunnut kertoa, mistä hänen näkemyksensä ovat kotoisin, mutta Ilkka Kanervalta sain "selvennöksen" asiasta.
Liitän vielä tämän keskustelun,
"Hyvä kansanedustaja Ilkka Kanerva,
Viitaten eduskunnan puheenvuoroihin tiistaina 7. syyskuuta 2010, kiinnitin huomioni teidän puheenvuoroon merimetso-ongelmasta.
En tiedä kuinka paljon olette Suomen merialueisiin tutustunut, mutta itse liikun merellä paljon ja vuodessa kertyy useampia retkiviikkoja yhteensä, enkä jostain syystä ole havainnut tätä täydellistä katastrofia. Toki merimetsoja näkee nykyään runsaasti, mutta niiden vaikutus saaristoon on lähes olematon. Pesimäluodot ovat pieniä kallioluotoja, joissa saattaa kasvaa muutama puu. Onhan ne toki pystyyn kuolleita ulosteesta, mutta sillä ei ole mitään merkitystä saariston ulkomuotoon.
Birdlifen laskennoissa Suomessa oli 2009 48 merimetsoyhdyskuntaa, siis koko merialueella.
Rehevöitymisen vaikutuksen olen itse huomannut jo kaksikymmentä vuotta sitten, siis paljon aiemmin merimetsojen saapumista Suomeen. Nykyisin ongelma on vain pahentunut ja konkreettisimmin sen olen havainnut, kun kuvaan vedenalaiskuvia ja videota saaristossa. Näkösyvyys merialueilla on romahtanut muutamassa vuosikymmenessä ja ehdottomasti varmimmin rannikkoalueilla sen havaitsee jokien suiden läheisyydessä, sekä maatalousvoittoisilla alueilla.
Toivon, että ottaisitte tulevaisuudessa nämä realiteetit huomioon, kun hoidatte työtänne ja kun Itämeren suojelemiseksi tehdään päätöksiä."
"Tervehdys !
En ole lainkaan eri mieltä kanssanne. Johtopäätökset vaan ovat kokolailla erilaiset.
Joten. Jos luonnonsuojeluun suhtauduttaisiin yhtä leväperäisesti, että vain muutama kallioluoto kyseessä, ei se kestäisi yhdenkään suojelijan argumentaatiossa. Ovathan saarten tuhot totaalisia, ei mitään elämää, ei kasvi- eikä eläinkunnassa. Täydellinen aavemaa, kaikkine sivuvaikutuksineen. Myös ihmiselle monin eri tavoin.
En hae ääri-ilmiöitä, mutta menkääpä kysymään mitä harmia nämä linnut aiheuttavat paikalliselle väelle, jos meille vain osan elämäänsä siellä viettävistä emme välittäisikään.
Tunnen ilmiön ja toivon, että voimme suhtautua asiaan mahdollisimman avoimin silmin, ottaen huomioon ettei mitään väestöryhmää voi jättää meidän leväperäisyytemme takia maksamaan meidän aiheuttamia kustannuksia.
Ilkka Kanerva"
Hieman alkaa huolestuttamaan, minkälaisella asiantuntemuksella meidän asioista päätetään eduskunnassa. Ilmeisesti voi esiintyä asiantuntijana ilman, että tietää todella asiasta yhtään mitään.
10 kommenttia:
Teemu hyvä. Ilkka Kanerva on asiassa varsin oikeassa. Merimetsojen aiheuttamat tuhot ovat todella voimakkaita.
On kuitenkin eri asia, mitä asialle pitäisi tehdä. Mielestäni ei mitään. Luonto hoitaa omansa. Jos merimetsot lisääntyvät luodolla, sehän tekee luodosta vain kiinnostavat.
Tänä vuonna olen kiertänyt hyvin aktiivisesti Saaristomeren kansallispuistoa, sillä kuvaan aluetta hankeprojektiin. Tutuksi on tullut paljon uusia alueita sekä alueen itä, etelä sekä länsi-osissa, enkä ole törmännyt ainoaankaan merimetsoyhdyskuntaan koko vuonna.
Varmasti niitä siellä on, en sitä väitä ja merimetsoja näkee paljon. Lepopaikkojen kivet ovat usien pieniä karikoita ja siellä näkee ulostetta, mutta niin sitä on lokkienkin valtaamilla luodoilla.
Saariston pilaantuminen merimetsojen vuoksi on melko paksu ilmaisu.
Osittain kyse voi olla myös siitä, että merimetsojen luonnollisen kasvun rajat ovat tulleet vastaan. Birdlife muistaakseni tiedotti tästä.
Birdlifen sivuilta voi lukea asiallisen raportin merimetsoista, ilman mutuja, tunteita ja luuloja. http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/merimetso.shtml
Itse en ole tutkinut merimetsoja kuin kameran etsimen läpi, ja olen myös sahannut Saaristomeren k-puistoa tänä vuonna Teemun mukana. Mitä tuhojen laajuus muualla on, on minulle täysi arvoitus, mitä nyt luen mediasta. Ja media/arkadianmäki voi usein olla hyvinkin omaa asiaansa ajava, kuten meillä kaikilla on - ajamme "omia" etujamme hamaan tappiin asti.
Joka tapauksessa tuo että Birdlife on Tuomon kommentin mukaan määrittänyt merimetsolle "luonnollisen kasvun rajat" - sekin särähti silmääni. Määritämmekö me tosiaan muiden lajien luonnollisen kasvun rajat. Joo, tiedän että on jo saivartelua mutta kuitenkin.
Mielestäni me voisimme hyvin tehdä yhteistyötä sen tahon kanssa, ketä saaristossa ylipäätään tutkii ja toimii - sekä kirjoittaa asioista laajemminkin.
Offtopiccina Jurmo saarelta kuultua "noi perkeleen merikotkat on kyllä ihan hulluiksi menneet, tappelevat täälläkin vähän väliä ruoasta. Niitä pitäis kyllä harventaa". Ei ehkä noin sanatarkasti sanonut asukas(en ole ihan varma oliko vakituinen asukas) - mutta Kari Leo ja Tarvaisen Peksi olivat silloin mukana ja he varmasti muistavat tuon aamuisen keskustelun - kunnes asukas käskytti meidän "bongaamaan"...eli se mitä joku josain saaressa puhuu, ei välttämättä ole ihan faktapohjalta sanottua - vaan henkilökohtaisella tasolla, uskoisin. Vai onko merikotkien luonnollisen kasvun rajat ylittyneet ja että niitä tulisi myös "harventaa"?
Shellasta - jatkan nörtihommia :)
Yksinkertainen ja luonnollinen tapa rajoittaa runsastunutta merimetsokantaa on se sama, minkä vuoksi täällä viihtyvätkin eli meren rehevöitymisestä johtuva roskakalojen lisääntyminen, mikä oravanpyörässä lisää taas rehevöitymistä. Itseasiassa merimetsolla on hyvä vaikutus rehevöitymisen hillintään käyttämällä pääasiallisesti ravinnokseen kivinilkkoja ja särkikaloja.
Petri kirjoittaa: "Joka tapauksessa tuo että Birdlife on Tuomon kommentin mukaan määrittänyt merimetsolle 'luonnollisen kasvun rajat' - sekin särähti silmääni. Määritämmekö me tosiaan muiden lajien luonnollisen kasvun rajat."
Emme me ihmiset määrittele. Luonto määrittelee. Merimetso tarvitsee lisääntyäkseen riittävästi ravintoa ja reviireitä. Jos näitä edellytyksiä ei ole, kanta vakiintuu tai taantuu. Nyt näyttää olevan niin, että ainakaan kanta ei kasva enää yhtä runsaasti kuin aiemmin.
Jep. Luin faktaa taustalle ja näyttää siltä että kun Ruotsissa alkaa olemaan kanta ns. tasapainossa niin sieltä leviävät meille. Mikäli ymmärsin luetun Birdlifen sivuilta.
Eli oli vähän sisälukutaito hukassa itselläni - kun luin kirjoittamasi Tuomo väärin.
Mutta ei noita merimetsoja täällä liikaa ole ymmärtääkseni, päinvastoin, mahtuu vielä "joukkoon".
Ainakin Tanskassa kanta kääntyi laskuun ihan omia aikojaan. Ja Suomessa vahvistunut merikotkakanta on oppinut hyödyntämään tehokkaasti helppoa ruokapöytää merimetsoluodoilla. Luonto hoitaa tehtävänsä myös merimetson kohdalla ja estää kannan paisumisen liiaksi.
http://www.ts.fi/online/kotimaa/131797.html
Lähetä kommentti