Haaste Itämeren hyväksi

Omalla panoksellani olen parhaani mukaan yrittänyt tuoda niin koko Itämeren kuin rannikon ja saariston merkitystä upeana luonto- ja saaristokulttuuri-matkakohteena ja miten tärkeää olisi huolehtia ainutlaatuisen meren hyvinvoinnista. Onhan se sentään meidän kotimeri!

Rahallista apua voi antaa esimerkiksi tätä kautta:
Puhdas Itämeri
Operaatio Merenneito

Ajattelin lahjoittaa edes pienen summan, joka ei taatusti tunnu tai vaikuta talouteeni, mutta mistä on ehkä edes hieman apua eli 10 euroa. Se on noin promille minun varallisuudesta(hyvä on, olen kauhea liioittelemaan) ja tuolla mitättömällä promillen määrällä omaisuudesta haastan kaikki Itämeren rantavaltioiden asukkaat mukaan!

Erityisesti toivon osallistujiksi Venäjän rikkaimpia mukaan ja laskeskelin tuon pienen osuuden heille valmiiksi,  Vladimir Lisin 1 380 000 euroa, Mihail Prohorov 1 310 000 euroa sekä Roman Abramovitsh 1 250 000 euroa.

Pääministeri Putin lupasi jo, että Kalingradin ja Pietarin vedenpuhdistamot tullaan rakentamaan vihdoin, mutta eiköhän rahalle käyttöä löydy muutenkin. Ja jos kaikesta huolimatta puhdistamot jäisi jostain syystä edelleen tekemättä venäläisiltä, niin näillä rahoilla saataisiin vihdoin nuo valtavat kuormittajat kuriin.

Talvinen Utö

Neljännellä reissullani reilu vuoden sisään se onnistui, Utössä oli lunta! Viime toukokuun sukellusmatkalla en tosin odottanutkaan sitä paljoa näkeväni, mutta muilla talvisilla käynneillä tuonne kaukaiselle pikku saarelle se on ollut haaveena. Ei sitä lunta nytkään paljoa ollut, mutta jotain valkoista sai kuviin.

Matka alkoi tuttuun tapaan Nauvon Pärnäisistä M/S Eivorilla ja koska lähdin jo torstaina matkaan, sai samalla ihastella saaristoa, kun liikkeelle lähdettiin jo aamupäivällä. Matkakin oli hiukan poikkeuksellinen, koska noin puolet siitä mentiin jäiden seassa. Vasta Aspön jälkeen meri velloi vapaana. Jurmo jäi tällä kertaa näkemättä. Merivesi oli niin alhaalla, ettei Eivor Jurmon satamaan päässyt, joten sinne matkanneet tulivat Utöseen asti, mistä heidät vietiin luotsialuksella omalle saarelleen.

Merimatka tulikin vietettyä tällä kertaa enimmäkseen kannella kuvaillen, eikä tavanomaisesti Eivorin ravintolassa... Keli oli hieman synkähkö, mutta eihän saaristossakaan aina voi paistaa. Muuten sitä lunta ei tulisi ikinä! Matkalla huomasin myös ilokseni, että jätehuolto on saaristomerellä parantunut Nötön imutyhjennyslaitteiden myötä. Monet veneilijät kun tuntuvat jaksavan valittaa septisäiliöpakosta ja siitä, ettei tyhjennys mahdollisuuksia ole tarpeeksi.

Jurmo kun jäi matkalla väliin, jo noin kolmen tunnin merimatkan jälkeen alkoi kajostamaan tuttu punavalkoinen majakka horisontissa. Jess! Täällä taas!

  

Topi Kovanen olikin valmiiksi rannassa vastassa, joten matkatavarat mönkijän peräkärrylle ja suunta kohti Luotsimäkeä. Siellä olin majoittautuneena myös ensimmäisellä Utön matkalla, joten reitti ja majapaikka oli tuttuja entuudestaan. Tavarat sisälle ja kylän ainoaan kauppaan tekemään ruokaostoksia. Ilta alkoi jo hämärtään, joten ajattelin viettää kokkailun merkeissä ja tutustua samalla paremmin matkaseuralaiseeni, Torresin Migueliin. Miguel on vasta kymmenestä ikävuodestaan huolimatta erinomainen seuramies! Se ymmärtää, kuuntelee, ei väitä vastaan edes hulluimmista ideoistani, ei nalkuta sekä antaa sisäisen lämmön. Matkaseurana siis parasta a-ryhmää! Miguelin mielestä oli myös loistava aate lähteä vielä illalla ottamaan kuvia oikein piiitkillä suljinajoilla.

Seuraava aamukin koitti ja pitkien yöunien jälkeen oli aika lähteä tutustumaan ympäristöön ja kas kummaa, Utössä ei ollut tapahtunut paljoakaan muutoksia viime näkemän. Ainoastaan erään rantavajan seinään oli ilmestynyt lisää voiton merkkejä hirvittävistä halleista. Metsästyslupia annetaan tietääkseni aika niukasti harmaahylkeelle ja hyvä niin, koska viime vuoden seurannan mukaan kanta on jonkin verran taantunut aiemmasta. Olisiko syynä mahdollisesti edelliset jäättömät talvet. Halli kun mielummin synnyttää jäälautalle. Myös poikaskuolleisuus kasvaa huomattavasti, kun synnytys tapahtuu luodoilla. Mutta asiaan. Utössä ei ole ainuttakaan ammattikalastajaa, joiden saaliin menetyksen vuoksi hylkeitä pitäisi vähentää, eikä siellä varmasti kukaan elä hylkeenpyynnillä, niin hieman ihmetyttää nämä irvokkaat "voitonmerkit"

 

Pilvinen sää jatkui edelleen, vaikka illalla oli näyttänyt jo paremmalta. Jostain syystä myös tuuli oli kadoksissa ja kun lämpömittari näytti neljää pakkasta, edellisaamuna Helsingissä -17!, niin täysvarustuksessa tuli melkein kuuma. Tai sitten se johtui illanvietosta Miguelin kanssa...

 

Päivä sujui mukavasti kiviä ja jäitä kuvaillen, sekä nauttien luonnon rauhasta, merestä ja raikkaasta meri-ilmasta.

 

  

Retken päätteeksi ajattelin varata saunavuoron Merihotellilta, missä on tullut joka kerta käytyä vähintään kerran. Hieman olin ihmeissäni, kun ensimmäiseksi minulta kysyttiin, että kenen vieraana olen saarella. Kun sanoin majailevani Luotsimäellä, niin sanottiin, ettei saunavuoroja ole. Hämmästelin ääneen, että aina olen saunavuoron saanut, olin sitten asustanut Hannan vieraana tai heillä, eikä aiemmin ole edes kysytty asiaa. Tämä sai miehen sentään tarttumaan puhelimeen ja puhelinsoiton jälkeen vuoro myös minulle irtosi, mikä olisikin ollut ihme, koska saarella oli aika vähän vierailijoita vielä silloin. Harmi, jos pienellä saarella kilpailu matkailijoista alkaa käymään niin kiivaana, että menee tuohon suuntaan. Utö kuitenkin elää nykyään hyvin paljon turismista, mikä mahdollistaa taas ympärivuotisen asumisen saarella sekä kaupan ja koulun.

Illalla alkoi taas taivas repeilemään. Nyt oli aika lähteä kuvaamaan majakkaa pimeällä ja yrittää saada majakan valonsäteet myös mukaan kuvaan. Olin tuota jo aiemmin yrittänyt, mutta melko kehnoin tuloksin. Luontotuvassa olin nähnyt juuri aiemmin Kari Leon majakkakuvan, missä säteet näkyi todella selkeästi ja sainkin Karilta vielä puhelimessa viimeiset vinkit kuvauksiin, mutta silti onnistuin olla ottamatta niitä kuvia... Kiitos kuitenkin Karille neuvoista, joita avoimmesti jakeli. Ei kaikki luontokuvaajat olekkaan niin hiton kateita toisilleen!

Lauantai sujuiki jo aurinkoisissa merkeissä heti aamusta. Nautin edelleen raikkaasta meri-ilmasta kuvaillen. Missä sitä voisikaan paremmin irtautua arjen rutiineista, kuin täällä. Ei meteliä, eikä melskettä. Saaren ainoa autokin näytti olevan parkissa koko päivän. Heikko tuuli ja auringon paiste sai ilmankin tuntumaan lähes lämpimältä. Kertakaikkisen rentouttavaa!

Valitettavasti tuli myös kotiin lähdön aika eteen. Sunnuntai aamupäivä meni pakkaillessa ja majapaikkaa järkätessä lähtökuntoon. Perjantai-iltana saapuneet naapurit tiesivät kertoa, että koulun pihalla on havaittu sarvipöllö, joten kuvausreppuani raahatessa kohti lähtölaituria, poikkesin vielä sitä kautta. Siellähän Herra Pöllö nökötti aidantolpalla, ottaen päiväuniaan kaikessa rauhassa. Ja mä sain sentään reissun ainoat lintukuvat. Tai tuli sellaiset pakolliset pöllökuvat matkamuistoksi, kun halvatun korret osui suoraan pöllön naamalle, vaikka kuinka koitin kierrellä ja löytää sopivaa rakoa.

Pöllökin oli kuvattu, eikä auttanut muu, kuin lähteä astelemaan kohti laituria. Loma taas takana, mutta erittäin hyvä sellainen kuitenkin. Eiköhän tällä latauksella jaksa taas eteenpäin! Ja oikeastaan, tätä näin jälkikäteen kirjoitellessa, niin aloin jo suunnittelemaan, että pitäisiköhän käydä katsastamassa myös se Nötö... Mutta varmaa on se, Utöseen palataan vielä uudelleen.