Luontodokumentit

Meikäläisen ei tule paljoa tv:tä tuijoteltua. Ei kiinnosta reality, murhapaikkojen tonkiminen tai ties jo kuinka monta kertaa nähdyt leffat. Lähes ainoastaan tälläiselle luontohippiäiselle kiinnostavia ohjelmia ovat luontodokumentit ja vastaavat muut dokumentit ja asiaohjelmat.

Vielä kun olen mieltynyt sukeltamiseen ja meren pinnanalainen elämä viehättää erityisesti, niin viime tiistai oli todella lupaava päivä tv-elämyksille. Ensin alkoi ykköseltä uusi sarja,  Kiehtova maailma: Seitsemällä merellä. Odotukset olivat korkealla, sillä oli odotettavissa paljon vedenalaiskuvaa ja onhan sarja BBC:n tuottama. Ainakin ensimmäinen jakso, Kalifornian lahdelta oli aikamoinen pettymys ja tuskin tuohon parannusta paljoa ole odotettavissa, sillä sarjan formaatti ärsytti. Enimmäkseen ohjelmassa nähtiin sarjan päähenkilöitä, sekä heidän "suorituksiaan" Kaikki mitä tehtiin, oli ihmeellistä ja ainutlaatuista. Hienot visuaaliset vedenalaiskuvaukset olivat pieniä pätkiä ja informatiivinen anti melko olematon. Ehkä parempi nimi sarjalle olisi vaikka, Neljän sankarin päätähuimaavat seikkailut tai jotain...
Tuo ei ole valitettavasti ainoa esimerkki tämäntyyppisistä luontodokumenteista. Ilmeisesti tämä on jokin uusi buumi.

Mutta en aikonut lannistua! FST5:ltä alkoi melkein heti perään myös uusi sarja, Luonnon ehdoilla Skotlannissa. "Meribiologi ja sukeltaja Monty Halls ja hänen koiransa Reuben saapuvat Skotlannin länsirannikolle elääkseen puoli vuotta luonnon antimilla" kertoi telkun ohjelmatieto. Tuosta aiheesta ei mielestäni mitenkään voi tehdä huonoa sarjaa, vaikka hieman huolestuneena havaitsin, että tässäkin on tuotantoyhtiönä BBC...

Ensimmäisessä jaksossa urhea Meribiologimme Monty huristeli menemään maasturilla pitkin Skotlantia, seuranaan 10 päivää aiemmin hankittu koira. Luonnon antimilla eläminen tarkoittikin paikallisessa pubissa hengailua, merenelävät ostettiin kalastajalta ja nekin kävi mökillä valmistamassa pubin kokki. Mökin kunnosti kylästä hankittu työporukka ja toinen sakki rakensi aidan mökin ympärille, ettei saksanhirvet hypi silmille. Monty osti myös moottoriveneen, että pääsee pöristelemään merellä sekä osti kanoja, jotta voi myydä munia kyläläisille henkensä pitimiksi. Myös lampaita ja sikoja ostettiin, että saa veistellä nasusta herkullisia pekonisiivuja, kunhan nasu hieman kasvaa. Aina välillä Monty muistaa ihailla hienoa skotlantilaista auringonlaskua, kaiken uurastuksen välissä. Omatoimisesti Monty tekee sentään kasvimaan ja istuttaa salaatintaimet siihen, jotta voi sitten elellä omavaraisesti ja luonnon antimilla...

Alussa taisin todeta, että tv:stä tulee aika harvoja katseltavia ohjelmia nykyään. Tarkoitin tietenkin, että koko kapine on aivan turhanpäiväinen rumilus pilaamassa monen olohuoneen sisustusta, imee itseensä pölyä ja se hiton johtosotku siellä takana on aina tiellä siivotessa.

ÄLLiä kuvaamiseen

Canonin EF 70-200mm f2.8 L IS USM antaa ensivaikutelman  melko raskaasta ja uskottavasta optiikasta. Se on selkeästi tehty kovaan ammattikäyttöön, mitä ei enään tarvitse päivittää parempaan.  Speksit antaa odottaa melko paljon ja sitä sietää myös toivoa sijoitettuun hintaan nähden. Kyseessä on kuitenkin polttoväliltään yksi "peruoptiikoista", minkä moni kuvaaja hankkii kuvausharrastuksen alkupäässä. Testiviikolle sattui melko umpiharmaata ja sateista säätä, joten luontokuvaaminen jäi pois ohjelmasta. Ei ehkä optiikan ominaisuuksien, vaan testaajan mukavuuden halun vuoksi. Yritin hankkiutua mahdollisimman haastaviin kuvausolosuhteisiin, jotta optiikasta saisi kaiken mahdollisen irti. Vermon raviradan loppusuora täytti mielestäni nämä olosuhteet eli hämärää ja kovaa vauhtia, 40-50km/h kohti syöksyvät hevoset täytti mielestäni haastavan kuvauspaikan ominaisuudet. Kävin myös testaamassa optiikkaa  messuhallissa, vallitsevassa valossa. Jalustaa en käyttänyt lainkaan, koska ideana oli saada vakaajasta kaikki mahdollinen irti. Testirunkona toimi Canon 5D mkII.

Objektiivi vaikuttaa hyvin jämäkältä. Kaikenlainen muovisuus ja heppoisuus loistaa poissaolollaan. Ensimmäiset testaukset sisätiloissa tuntuvat lupaavilta. Tarkennus on erittäin nopea ja tarkka ja myös hyvin hiljainen, sekä toimii myös melko hämärissä olosuhteissa. Ensimmäiset koekuvat kertoo, että vakaalla otteella pystyy ottamaan terävää kuvaa 1/8 suljinajalla pisimmällä polttovälillä. Mitään moitittavaa en myös löydä kuvan laadusta millään aukolla tai polttovälillä. 200mm ja f/2.8 irroittaa kohteen hyvin taustasta ja bokeh on miellyttävää. On siis aika siirtyä testaamaan haastavampiin olosuhteisiin.

Vermon raviradan ystävällisen henkilökunnan avituksella pääsen kuvaamaan radan sisäpuolelle ja hakemaan mieluisan kuvauspaikan, eli ei mainoksia taustalle sekä ratavalaistukseen nähden vastavaloon. Näin saisi paremmin näkyviin hevosten hengitysten höyryn. Aivan radan viereen en päässyt kuvaamaan turvallisuussyistä, enkä myös voinut kuvata aivan maan rajasta, koska hevoset olisi saattanut säikkyä makaavaa kuvaajaa. Pannaaminen sujuukin helpommin seisten, joten se ei ollut ongelma.

Kuvauksissa ei ongelmia esiinny. Tarkennus toimii edelleen nöyrästi, vaikka valoa ei paljoa ole, kohteet liikkuu hyvin nopeasti ja suoraan kohti. Kuvaan sarjaa kameran AI servo asetuksella, sekä yritän ottaa sekä teräviä kuvia, että kuvia, missä liike näkyy mahdollisimman paljon. Kuvauspaikalla kaikki näyttää hyvältä, mutta tietenkin lopullisen tuloksen näkee vasta tietokoneen ruudulta.

 

Yleensä hämärissä olosuhteissa otetuissa kuvissa joutuu rankasti pettymään. Mikä on kuvatessa näyttänyt todella hyvältä, niin lopputulos on ollutkin jotain aivan muuta. Nyt kuvat oli melko pitkälle sitä, mitä olin hakenutkin. Liike oli taltioitunut erittäin hyvin pysäytettyyn kuvaan ja myös tarvittaessa liikkeen saa pysähtymään, mikä on tässä tapauksessa myös rungon ansiota korkeilla herkkyysarvoilla. Osassa kuvista tarkennus oli hieman takana varsinkin niissä kuvissa, missä hevoset tulivat lähes suoraan kohti, joten ihan moitteetta ei optiikan tarkennus päässyt, mutta hämäryyden huomioon ottaen niin eipä arvosanaksi voi kiitettävää huonompaa antaa.

Kaikenkaikkiaan alkuvaikutelma Canonin zoomista pysyy samana koko testin ajan. Ammattimaisuus ja jämäkkyys on sitä luokkaa, että sitä kelpaa ulkoiluttaa tuulessa ja tuiskussa. Tarkennus toimii kuin junan vessa, eikä kuvan laadussa ole moitittavaa, on sitten vastavaloa tai pimeää. Kuvaaja, joka painaa laukaisijaa, on edelleen hyvien kuvien tuottaja, mutta varsinkin haastavammissa olosuhteissa on myös välineistä apua. Siinä Canonin EF 70-200mm f2.8 L IS USM optiikka tekee tehtävänsä, ken siihen on valmis sijoittaaman. Rajalan päivän hinta näyttäisi olevan 2056 euroa.

Kiitos rohkeasta päätöksestä!

Hallitus sitten painoi vihreää valoa Itämeren kaasuputkelle. Asiastahan ei ole paljoa puhuttu, mutta kaikki kommentit, mitä on viime aikoina on kuultu,  antoikin ymmärtää jotain tälläistä päätöstä.

En olisi kuitenkaan heti uskonut, että vihreiden ollessa mukana hallituksessa, niin näin kakistelematta nieltiin Nord Streamin ympäristöselvitys. Ympäristökysymyshän tämä oli, ainakin kaikki niin vakuutteli. Edellisten eduskuntavaalien alla oli erittäin muodikasta olla Itämerestä ja ilmaston lämpiämisestä hyvin huolissaan. Vaalipuheita kuunnellessa vaikutti, että kaikki ehdokkaat kuuluvat ilmeisesti vihreisiin.

Missä mahtoivat olla nyt nämä Itämeren suuret ystävät? Ainoa peruste, millä olisin tuon päätöksen ymmärtänyt olisi ollut, että Venäjä olisi sitoutunut noudattamaan Helcomin suosituksia, sekä esim. nopealla aikavälillä puhdistamaan mereen laskettavat jätevedet. Kuitenkin niin huomattavat seikat Itämeren kannalta, että ne olisi varmasti kompensoineet kaasuputken rakentamisesta aiheutuneet haitat.

Kuvan ryhmässä vasemmalla näkyy myös median edustajia. Outo hiljaisuus on vallinnut myös tiedotusvälineissä. Lehdistöä tuntuu kiinnostavan enemmän puida BB-Martan ja BB-Pertin kiihkeää suhdetta. Ylen ajankohtaisohjelmat ovat myös tuntuneet täysin unohtaneen koko kaasuputken rakentamisen.

Erityiskiitos pitää antaa Elinkeinoministeri Mauri Pekkariselle! Välillä hänen lausuntoja kuunnellessa ei oikein tiennyt, onko kyseessä tosiaan ministeri vai oliko Pekkarinen astunut Paavo Lipposen kenkiin kaasuputkilobbariksi. Erityisesti Pekkarista tuntui riepovan ajatus siitä, että Venäjältä voitaisiin myös vaatia jotain vastapainoksi luvalle. Hänen mielestään Nord Streamilla ja Venäjän valtiolla ei ole mitään tekemistä keskenään, eikä vaatimuksia voi/saa esittää! Venäjän valtion omistama Gazprom kuitenkin omistaa tuosta yhtiöstä huomattavan osan ja miksi ihmeessä Pääministeri Putin niin kovasti painosti Suomea antamaan rakennusluvan putkelle, jos ei Venäjän valtio mitenkään liittynyt asiaan.

Mutta loistava päätös on saatu aikaiseksi. Iso susi varmasti hykertelee. Ja varmasti naurahdellen ihmettelee lampaiden kaupantekotaitoja.