Canon EF 400/f5.6 L USM kenttätestissä

Testikamera Canon 5D mkII ja EF 400/f5.6 L USM varustettuna Canonin 25mm loittorenkaalla.

Canonin EF 400/f5.6 L USM objektiivia ei voi missään nimessä nimetä uutuudeksi, sillä se on ollut markkinoilla muuttumattomana jo toistakymmentä vuotta. Oli mielenkiintoista päästä testaamaan, onko tähän jokin syy.

Ensivaikutelmana on keveys noinkin pitkän polttovälin putkeksi. Silti se tuntui hyvin jämäkältä, eikä muovisuudesta ole tietoakaan. Vaikuttaa hyvin ihanteelliselta reissuputkelta, joka ei turhaan niskanikamia rasita. Keveys tuntuu myös miellyttävältä käsivarakuvauksessa. Yhdistelmästä rungon kanssa tulee tasapainoinen ja helposti käsiteltävä. 400-milliä on kuitenkin pitkä polttoväli, joten vakaajan puuttuminen saa hieman arvelemaan sen toimivuutta, mutta kentällähän tuokin selviää. Objektiivin mukana tulee helppokäyttöinen integroitu vastavalosuoja sekä jalustakenkä.

Canon EF 400/f5.6 L USM soveltuu ehdottomasti parhaiten lintukuvaukseen, kun puhutaan luontokuvaamisesta. Pieni pettymys on lähin tarkennusetäisyys, joka on 3,5 metriä. Kovin pienet kohteet jäävät myös kovin pieniksi näytöllä tuolta etäisyydeltä. Jos vertaa 300mm/f4 lasiin, niin käyttöalue on selvästi suppeampi makroilun rajoittuessa pois.

Päätin testata sitä myös Canon EF 25 II extension tuben kera ja nyt tulos olikin jo selvästi parempi. Nyt päästiin jo alle kolmen metrin tarkennusetäisyydelle, mutta ei todellakaan vielä makroiluetäisyydellä ja tarkennuskin on hoidettava manuaalisesti. Yhdistelmä ei kuitenkaan ole mikään paras mahdollinen tähän, sillä pitkä polttoväli lisää helposti myös tärähtäneiden ruutujen määrää. On kuitenkin omin rajoituksineen toimiva yhdistelmä lähikuvaukseen ja ensimmäisenä kuvauskohteeksi mieleen tulee arat käärmeet ja liskot, joita on vaikeampi lähestyä.

f6.3 / 1/500

Lintujen kuvaamisessa tuleekin kaikki hyvät puolet esiin. Tarkennus toimii esimerkillisen tarkasti ja nopeasti, mikä on tärkein ominaisuus lintuja kuvatessa. Keveys tuo myös oman mukavuutensa käsivarakuvaukseen, kuten myös päivän tarpomiseen maastossa.

f6.3 / 1/500

Ehdottomasti paras ominaisuus on kuitenkin kuvien terävyys. Tämän hintaluokan optiikalta jälki on uskomattoman hyvää jopa täydellä aukolla. Pieni himmennys toki on paikallaan mahdollisuuksien mukaan, mutta terävyydeltään yltää, jos ei jopa ylitä monien huomattavasti kalliimpienkin teleobjektiivien tasoa.

f10 / 1/1600

Canon EF 400/f5.6 L USM on omaan hintaluokkaansa erinomainen valinta. Kuvanvakaaja on toki erinomainen apuväline, mutta pärjää tällä myös hämärämässä, sillä nyky kamerarunkojen iso-herkkyydet tuottavat erinomaista jälkeä jo suurillakin arvoilla. Kannattaa myös huomioida, että objektiivilla voi tuottaa laadukasta jälkeä myös täydellä aukolla, joten se on periaatteessa valovoimaisempi, kuin vastaavan polttovälin zoom-objektiivit. Vaikka zoomista löytyisi kuvanvakaaja, niin vakaajan hyöty häviää vaadittavaan  himmentämiseen verrattuna tähän. Vakaajan puuttuminen tuo tullessaan myös keveyden ja tasapainoisuuden, mistä on varmasti hyötyä esimerkiksi lentokuvauksessa. Tarkennusnopeudessa se on huomattavasti nopeampi verrattuna zoom-objektiiveihin ja lintukuvauksessa tilanteet ovat usein nopeita. Kohde voi olla jo kaukana, kun hidas tarkennus vielä haeskelee kohdetta. 400-millin polttovälillä pärjää jo erinomaisesti ilman telejatkeita, joten tarkennusta hidastavien, valovoimaa pudottavien ja usein myös kuvanlaadussa selvästi näkyvien jatkeiden käytölle ei ole tarvetta. Vastaahan tuo polttoväliltään jo 640-millistä APS-C kennoisessa kamerassa.

Kokonaisuutena lintukuvaajan erinomainen valinta, joka todella hämmästyttää kuvanlaadullaan ja mitä voi varauksettomasti suositella, jos olet hankkimassa kohtuulliseen hintaluokkaan lintukuvaus optiikkaa ja mikä tuottaa laadukkaita kuvia vaativampaankin makuun.

Korvameduusojen valtakunnassa

Korvameduusat ovat syksyisin yleinen näky Suomenlahden ja Saaristomeren alueella. Tiheät massaesiintymiset eivät jää keneltäkään merenrannoilla viihtyvältä huomaamatta. Meduusat kulkeutuvat lounaisissa ja eteläisissä virtauksissa meidän rannikolle kauempaa Itämereltä, missä ne lisääntyvät runsaammin suolaisemman veden vuoksi.

Parveilua Hangon edustalla 2011.

Korvameduusa (Aurelia aurita) on polttiaiseläin, joka ripsimäisillä lonkeroillaan pyydystää eläinplanktonia, pikkuäyriäisiä ja jopa kalanpoikasia. Se on helppo tunnistaa neljästä sukurauhasesta, mikä muodostaa kellomaisen kuvion. Niistä pystyy myös erottamaan sukupuolet toisistaan. Koiraan sukurauhaset ovat vaalean sinertävät ja naarailla oranssin punertavat.

Vedessä erottuvat myös reunojen rihmamaiset lonkerot.

Satunnaisesti voi tavata yksilöitä, joilla sukusoluja on kuusi. Kyseessä on poikkeama, ei muu laji, vahvistaa Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Maiju Lehtiniemi.

Korvameduusat liikkuvat hitaasti vedessä supistellen ruumistaan. Vain vuoden kestävä elämänkierto päättyy syksyllä, jolloin ne lisääntyvät. Naaras laskee hedelmöittyneet toukat veteen ja ne kiinnittyvät kiinteälle alustalle. Toukista kehittyy polyyppeja ja seuraavina kesinä, vesien lämmetessä niistä kehittyy meduusoja. Polyyppivaihe voi kestää useammankin vuoden. Kovin tarkkaa tietoa lisääntymisestä Suomen aluevesillä ei ole, mutta havaitut polyypit kertovat, että lisääntyminen onnistuu myös täällä.

Korvameduusan rauhallinen liikkuminen on hypnoottisen kaunista.

Syksyisistä massaesiintymisistä on myös haittapuolensa. Ne kilpailevat ravinnosta kalanpoikasten kanssa. Ne sotkevat tehokkaasti kalastajien verkot ja ollaan huolissaan myös siitä, että saattavat tukkia teollisuuden ja voimalaitosten lauhdevedenottamot. Skotlannissa jouduttiin aiemmin kesällä seisauttamaan ydinvoimala heikentyneen veden virtauksen takia, kun järjestelmään kerääntyi paljon meduusoja.

Loviisan voimalaitoksella ei ole tavattu massaesiintymisiä, mutta niihin on varauduttu, vahvistaa Käyttöyksikön päällikkö Timo Eurasto. "Voimalaitoksella on järjestetty kolmiportainen meriveden puhdistus ennen sen johtamista lämmönvaihtimiin. Viimeisen suodatusvaiheen silmäkoko on hyvin pieni, eikä meduusat pysty sitä läpäisemään. Massaesiintymiset voisivat tukkia suodattimia ja vähentää veden virtausta. Siihenkin on laitoksella varauduttu mm. voidaan ottaa jäähdytysvettä poistopuolelta, sekä kierrättämällä. Henkilökunta on ohjeistettu ja koulutettu laitoksen simulaattorilla tämän tapaisiin ongelmiin."

"Massaesiintyminen voisi pahimmillaan aiheuttaa tarpeen laitoksen tehon laskuun tai pysäyttämiseen, mutta laitoksen turvallisuutta ne eivät vaaranna",  jatkaa Eurasto.

Vaarallisista sukulaisistaan poiketen korvameduusa ei polta ihoa.

Korvameduusojen runsastumiseen viime vuosina ei ole löytynyt selkeitä syitä. Laji suosii suolaisempaa vettä, mitä Suomen rannikolla on. Perämeren makeammassa vedessä korvameduusaa ei tavata. Edellisestä voimakkaasta suolapulssista on jo lähes kymmenen vuotta, joten siitä tuskin on kysymys. On arveltu, että rehevöitymisellä ja ilmastonmuutoksella voisi olla ilmiön kanssa tekemistä, mutta aiemminkin on samankaltaisia massaesiintymistä ollut. Todennäköistä kuitenkin on, että korvameduusat tulevat tulevinakin syksyinä valtaamaan rannikon merialueet. Ainakin silmämääräisesti laji on runsastunut vuosi vuodelta.

Korvameduusa.