Vielä ennen matkaan lähtöä tuli hiukan huoli kamerakalustosta, kun katselin aallokkoa merellä ja sataman kahvilasta saadulle muovikassille olikin todella käyttöä. Pakkauduttiin veneeseen koko sakki ja matka verkoille alkoi. Ei se ollut kovin pitkä, mutta sitäkin töyssyisempi ja kostea. Onneksi itse verkot olivat melko suojaisessa paikassa, joten verkkojen nosto ja kuvaaminen tapahtui varsin miellyttävissä olosuhteissa.
Verkkoja ei ollut kuin kaksi, mutta heti ensimmäisen kanssa tuli hiukan mutkia matkaan, sillä tuuli oli sekoittanut merivettä reilusti ja kampeloiden sijaan verkko olikin täynnä levää. Lisäksi se oli katkennut kahtia, joten loppupää jäi tarkastamatta ja meren syvyyksiin.
Toinen verkko alkoikin antamaan saalista. Sekin oli hieman levän peitossa, mutta ei niin pahasti, kuin ensimmäinen. Kampelaa alkoi nousta vihdoin veneeseen.
Kauaa ei ammattimiehiltä aikaa kulunut operaatioon ja hetken kuluttua olimmekin jo satamassa, missä kalankäsittely alkoi samantien.
Kun kalat oli otettu talteen verkoista alkoi suolistus ja verkkojen pesu levästä, mikä sujui näppärästi siihen tehdyllä laitteella.
Perkuujätteet katosivat myös ennätysnopeasti rannasta hyvinkin luonnollisella tavalla.
Kampelat päätyivät killumaan vartaisiin ja siitä savustuspönttöön.
Vielä kunnon leppäpölliä pesään ja gourmet-herkku alkoi saamaan kauniin kullanruskean pinnan.
Tuore savukala olikin saarella kysytty herkku. Jo tuntia ennen kypsymistä alkoi mökeiltä ja veneistä pakkautua väkeä jonottamaan kalaa sataman kahvilan ovelle ja enkä sitä ihmettele, kun pääsin itsekkin syömään vastapyydettyä ja savustettua herkkua! Nam!
