Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomenlahti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomenlahti. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. marraskuuta 2015

Vedenalaista kuvausta Suomessa

Tovi on vierähtänyt, kun olen kirjoittanut aiheesta mitään, mutta näin sesongin ollessa merellä parhaimmillaan, muutamia huomioita. Myös sen vuoksi, että olen tänä syksynä testannut makrokuvausta luonnon valossa. Aiemmin olen jättänyt kokeilut tekemättä, koska ajatellut sen olevan mahdotonta, mutta hyvissä olosuhteissa tuokin näyttää toimivan.

Suljinaikoja kannattaa pitää silmällä, sillä varsinkin tummissa kohteissa ne saattaavat laskea aivan liian alhaiselle tasolle ja tuloksena joukko tärähtäneitä kuvia.

Toinen syy, miksi en ole aiemmin makrokuvausta harrastanut, ettei minulla ole vedenalaiskoteloon ollut flatporttia, mitä ainakin Ikelite myy makroiluun. Luulin, ettei laajakulmadome toimi touhussa, mutta tuokin olettamus on osoitettu nyt vääräksi. En ainakaan itse ole erottanut kuvissa mitään, mikä heikentäisi kuvan laatua, eikä tarkennuksen kanssa ole ollut pienintäkään ongelmaa. Tärkeintä, että kalusto sopii koteloon, myös tarkennuksen ääripäässä.

Onnistuneiden kuvien edellytyksenä siis ihan perusasiat eli riittävän kirkas vesi, aurinkoinen sää sekä ISO-arvo kannattaa pitää minimissään tuhannessa, koska makroillessa joutuu himmentämään jonkin verran. Itse pidän oletusaukkona f7.1, eikä tuosta kannata paljoa suurentaa.

Kaikki esimerkkikuvat on kuvattu tänä syksynä Hangossa, kahdesta neljään metrin syvyydessä. Canon 5DmkII ja Sigma 50mm 2.8DG Macro objektiivilla Ikeliten kotelossa, missä 8-tuumainen domeport.

Kampela (Platichthys flesus)

Kampela (Platichthys flesus)

Hietatokko (Pomatoschistus minutus)

Särmäneula (Syngnathus typhle)

Rakkolevää (Fucus vesiculosus) ja punalevää (Rhodophyra)

Sinisimpukka (Mytilus edulis) ja merirokko (Amphibalanus improvisus)

Korvameduusa (Aurelia aurita)


maanantai 10. lokakuuta 2011

Korvameduusojen valtakunnassa

Korvameduusat ovat syksyisin yleinen näky Suomenlahden ja Saaristomeren alueella. Tiheät massaesiintymiset eivät jää keneltäkään merenrannoilla viihtyvältä huomaamatta. Meduusat kulkeutuvat lounaisissa ja eteläisissä virtauksissa meidän rannikolle kauempaa Itämereltä, missä ne lisääntyvät runsaammin suolaisemman veden vuoksi.

Parveilua Hangon edustalla 2011.

Korvameduusa (Aurelia aurita) on polttiaiseläin, joka ripsimäisillä lonkeroillaan pyydystää eläinplanktonia, pikkuäyriäisiä ja jopa kalanpoikasia. Se on helppo tunnistaa neljästä sukurauhasesta, mikä muodostaa kellomaisen kuvion. Niistä pystyy myös erottamaan sukupuolet toisistaan. Koiraan sukurauhaset ovat vaalean sinertävät ja naarailla oranssin punertavat.

Vedessä erottuvat myös reunojen rihmamaiset lonkerot.

Satunnaisesti voi tavata yksilöitä, joilla sukusoluja on kuusi. Kyseessä on poikkeama, ei muu laji, vahvistaa Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Maiju Lehtiniemi.

Korvameduusat liikkuvat hitaasti vedessä supistellen ruumistaan. Vain vuoden kestävä elämänkierto päättyy syksyllä, jolloin ne lisääntyvät. Naaras laskee hedelmöittyneet toukat veteen ja ne kiinnittyvät kiinteälle alustalle. Toukista kehittyy polyyppeja ja seuraavina kesinä, vesien lämmetessä niistä kehittyy meduusoja. Polyyppivaihe voi kestää useammankin vuoden. Kovin tarkkaa tietoa lisääntymisestä Suomen aluevesillä ei ole, mutta havaitut polyypit kertovat, että lisääntyminen onnistuu myös täällä.

Korvameduusan rauhallinen liikkuminen on hypnoottisen kaunista.

Syksyisistä massaesiintymisistä on myös haittapuolensa. Ne kilpailevat ravinnosta kalanpoikasten kanssa. Ne sotkevat tehokkaasti kalastajien verkot ja ollaan huolissaan myös siitä, että saattavat tukkia teollisuuden ja voimalaitosten lauhdevedenottamot. Skotlannissa jouduttiin aiemmin kesällä seisauttamaan ydinvoimala heikentyneen veden virtauksen takia, kun järjestelmään kerääntyi paljon meduusoja.

Loviisan voimalaitoksella ei ole tavattu massaesiintymisiä, mutta niihin on varauduttu, vahvistaa Käyttöyksikön päällikkö Timo Eurasto. "Voimalaitoksella on järjestetty kolmiportainen meriveden puhdistus ennen sen johtamista lämmönvaihtimiin. Viimeisen suodatusvaiheen silmäkoko on hyvin pieni, eikä meduusat pysty sitä läpäisemään. Massaesiintymiset voisivat tukkia suodattimia ja vähentää veden virtausta. Siihenkin on laitoksella varauduttu mm. voidaan ottaa jäähdytysvettä poistopuolelta, sekä kierrättämällä. Henkilökunta on ohjeistettu ja koulutettu laitoksen simulaattorilla tämän tapaisiin ongelmiin."

"Massaesiintyminen voisi pahimmillaan aiheuttaa tarpeen laitoksen tehon laskuun tai pysäyttämiseen, mutta laitoksen turvallisuutta ne eivät vaaranna",  jatkaa Eurasto.

Vaarallisista sukulaisistaan poiketen korvameduusa ei polta ihoa.

Korvameduusojen runsastumiseen viime vuosina ei ole löytynyt selkeitä syitä. Laji suosii suolaisempaa vettä, mitä Suomen rannikolla on. Perämeren makeammassa vedessä korvameduusaa ei tavata. Edellisestä voimakkaasta suolapulssista on jo lähes kymmenen vuotta, joten siitä tuskin on kysymys. On arveltu, että rehevöitymisellä ja ilmastonmuutoksella voisi olla ilmiön kanssa tekemistä, mutta aiemminkin on samankaltaisia massaesiintymistä ollut. Todennäköistä kuitenkin on, että korvameduusat tulevat tulevinakin syksyinä valtaamaan rannikon merialueet. Ainakin silmämääräisesti laji on runsastunut vuosi vuodelta.


Korvameduusa.