Suuri ja mahtava Itämeren uhka

Kaikkia Itämeren rantavaltioita voi osoitella sormella meidän meremme pilaamisesta, eikä oman rannikkomme rehevöitymisestä kannata muita syytellä. Koska Nord Streamin ja Venäjän väkisin haluama kaasuputki Itämeren halki on edelleen ajankohtainen tai oikeastaan ajankohtaisempi kuin kertaakaan aiemmin, enpä malta olla kirjoittamatta aiheesta vielä lisää.

Nord Streamin ympäristöselvitys on edelleen kovin ympäripyöreä ja perustuu olettamuksiin. Miten voi olla mahdollista, että pohjan kaivaminen, räjäytystyöt ja maantäytöt vaikuttavat vain hetkellisesti veden laatuun? Operaatio on niin mittava, että kaikki ne ympäristömyrkyt, typpi ja fosfori mitkä saadaan liikkeelle kaasuputken pohjustamiseksi tulee varmasti vaikuttamaan pitkään. Johan se on koettu, mitä tuhoja dioksiini tekee ravintoketjun huipulla. Ei se dioksiini ole mihinkään sieltä merestä hävinnyt, vaan laskeutunut sedimenttiin ja odottaa siellä pöyhijäänsä. Myös typen ja fosforin sekoittuminen tulee ruokkimaan sinileväkukintoja, eikä kesän puurot tuosta ainakaan vähene.

Kaasuputki ei tosin ole ainoa uhka, mikä Itämerta uhkaa idästä. Yleisestä piittaamattomuudesta viime aikoina on osoituksena Helcomin päätöslausuman laivojen septisäiliöiden tyhjennyksen kieltämiseksi torpedointi viime metreillä.

Krasnyi borin kemikaalien hautausmaa on todellinen aikapommi. Avovesialtaisiin on kuljetettu yli 800 ooo tonnia ympäristömyrkkyjä ja lisää kertyy 30-40 000 tonnia vuodessa lisää. Altaan täydyttyä se peitellään savella. Mikään ei estä sadeveden pääsyä täyttetyihin altaisiin ja vain savinen maaperä toimii esteenä, ettei kemikaalit pääse pohjavesiin. Myös tästä on tehty venäläinen ympäristöselvitys, eikä lähiseudun asukkaille ole kaatopaikasta mitään vaaraa...

Yhä kiihtyvät öljy- sekä uraanijätteen kuljetukset saattaa aiheuttaa katastrofin milloin vaan. Valitettavasti tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Jos kaasuputki kuitenkin jostain syystä rakennetaan, ei pidä unohtaa, miten herkästi Venäjällä on tapana "puolustaa" omia etujaan. Heppoisin perustein on perusteltua lähettää sotalaivasto paikalle turvaamaan maan etuja ja omaisuutta. Ei ihme ettei Viro missään nimessä halunnut putkea omille vesilleen.

Vaikka päätöksen teko kaasuputken rakentamisesta on juuri käsillä, meillä ollaan oudon hiljaa asiasta. Niin poliitikot kuin media tuntuu unohtaneen asian. Ei voi kuin toivoa, että päättäjillä olisi tällä kertaa riittävästi selkärankaa vastustaa putken rakentamista. Kekkosen aikaan oli syytä varoa isoa naapuria, mutta nykyään turhaan hyssyttelyyn ei ole mitään syytä.

Utössä jälleen

Toinen kuvausretki ulkosaarille tuli tehtyä 20.-23.3. Alunperin haaveena oli päästä kuvaamaan lumista saaristoa, mutta työkiireet siirsi matkan niin myöhäiseksi, ettei lumesta paljoa ollut tietoa. Tosin heti seuraavana päivänä kun olin palannut saarelta, siellä satoi 38 senttiä lunta vuorokauden aikana! No, toisella kertaa sitten...

Perjantaina yhteysalus lähtikin vasta kuuden jälkeen illalla, joten nyt ei tarvinnut ihailla maisemia kuin ihan alkumatkasta. Onneksi Eivorin ravintolassa oli erittäin maukasta Jägermeisteriä, niin matka sujui rattoisasti! Ja ainahan tuolta löytyy samanhenkistä juttukaveria, ettei tarvitse yksin murjottaa. Lintukuvaajia ja bongareita tais olla suurin osa matkustajista, jos ei saaren asukkaita lasketa.

Kuvauskelit ei tällä kertaa niin suosineet. Aurinko porotti taivaan täydeltä koko lauantain ja myös sunnuntai alkoi samoissa merkeissä. Kylmä pohjoistuuli piti huolen, ettei tullut kamerakalustoa kanniskellessa liian kova hiki... Jägerin maku tuntui vielä suussa, mutta siitähän voi syyttää vain itseään.

Ensimmäisellä reissulla tuli kuvattua paljon kylää ja yleisilmettä. Nyt oli ideana löytää hieman tiukempia yksityiskohtia. Uuden kameran ja fisuoptiikan kanssa oli hauska leikkiä päivällä, kun ei keli muuten oikein kuvaukseen kelvannut. Suunnittelin samalla seuraavan aamun kuvauskohteita valmiiksi, että pystyin hyödyntämään aamun valojen lyhyen hetken mahdollisimman tehokkaasti. Muuttolinnutkin oli hieman hukassa, siitä piti navakka pohjoistuuli huolen. Vuoden ensimmäiset tyllit ja töyhtöhyypät tuli kuitenkin bongattua.

Pääsin myös tutustumaan majakkaan. Hanna Kovanen kertoili myös muuten saaren historiasta sekä kuuluisimmista hylyistä Utön vesillä. Pienellä saarella on mielenkiintoinen ja rikas historiikki! Yövyin tällä kertaa Merihotellin puolella, joten saunamatkakin oli mukavan lyhyt. Tällä kertaa illan viihdykkeeksi vain kipakat löylyt ja pari saunaolutta. Kello herättämään puoli kuudelta ja punkkaan!

Olisi pitänyt hieman paremmin selvittää aamuauringon nousu. Jo herätessä yllätyin, miten valoisaa oli. Aamukahvien jälkeen ehdin kuudeksi ulos ja ihan hyvin ehdin vielä kuvaamaan. Aurinko nousi vasta puolen tunnin päästä ja edellispäivän suunnittelutyöstä oli hyötynsä. Tuossa aamun aikana tuli kuvattua varmaan yhtä paljon kuin edellispäivänä yhteensä.

Lähtö koitti jo 11.15 ja oli aika jättää hyvästit Utölle. Stressi ja kiire oli teillä tietämättömillä parin päivän ajan. Vain tuulen huminaa, upeita maisemia ja raikasta meri-ilmaa. Vielä laiturilla jaksoin ihmetellä vettä. Yhteysaluksen laiturin vieressä oli syvyyttä kuitenkin useita metrejä, mutta siitä huolimatta pohja näkyi aivan selkeästi. Vielä pari kuukautta ja tänne palataan sukellusvälineiden kanssa...

Uusi kalusto vedenalaiskuvaukseen

Yhden kauden jälkeen pahasti puraisemaan päässyt va-kuvauskärpänen pitää saada tyydytettyä myös ensi kesänä ja aiemmin olin jo päättänyt, että jos oikein innostun asiasta, niin järkkäri on saatava pinnan alle! Eka kausi opetti sen verran, että Itämeren melko heikossa näkyvyydessä mahdollisimman laajakulmainen kalusto toimii parhaiten eli mahdollisimman lähelle kohdetta ja mahdollisimman vähän vettä väliin. Tarkoitus oli myös päivittää kerralla sellainen kalusto, ettei huomenna tee mieli vaihtaa kamoja. Ainakin digirunkojen hinnat tulee niin vauhdikkaasti alas uusien mallien myötä, että ei ainakaan mulla ole varaa vaihtaa kameraa vuosittain. Nykyään tulee kuvattua pääasiassa maisemakuvia, joten isokennoinen runko tuntui itsestäänselvyydeltä palvellen mainiosti molempia kohteita.

Päädyin hankkimaan Canonin 5D mkII rungon vielä parin muunkin seikan johdosta. Veden alla kun ei liikaa valoa ole, niin tällä hetkellä markkinoiden kovimmat käyttökelpoiset iso-herkkyyslukemat tulee olemaan kovaa valuuttaa kesällä hieman hämärimmissäkin olosuhteissa. Myös videointi mahdollisuus tuntui mielenkiintoiselta, joten ensi kesänä olisi odotettavissa myös UW-videota. Julkaisukelpoisuudesta en tiedä mitään, koska pitäis jossain välissä varmaan opetella myös editoimaan...

Ensikokemukset rungosta on lähes pelkästään positiiviset. Ainoa yllätys on kuvatiedostojen koko. Tietenkin olisi pitänyt heti tajuta, että 21 megapikselisen kameran kuvat on ISOJA! Ensimmäisellä kuvausreissulla Utöseen oli pakko kaivella vanhat 512 kortitkin esiin, kun 8 gigan kortti tuli hetkessä täyteen. Pystyyhän kameralla ottamaan myös pienempää raw-kuvaa, mutta kun on tuollaiseen runkoon sijoittanut, niin ei vain huvita alkaa pienentään kuvia... Onneksi tietokone on melko tuore ja tehokas, sillä kuvien käsittely vanhemmalla koneella on aivan varmasti silkkaa tuskaa.

Toistaiseksi ainoaksi optiikaksi vedenalaiskuvaukseen tulee Sigman 15mm/2.8 diagonal fisheye. Tuosta laajemmaksi on kuvaa melko vaikeaa saada, jos ei oteta huomioon aitoja panoraamakameroita. Kuvakulma tuolla yhdistelmällä 180 astetta, joten saa ihan oikeasti katsoa, missä käsiään pitää kuvatessa, jos ei halua niitä kuvaan mukaan. Myös erittäin lyhyt tarkennusetäisyys on hyvä seikka, eikä kohteen tarvitse olla kuin puolentoista sentin päässä kotelosta, kun sen saa tarkaksi. Varo vaan ahven, joka tulit naputtelemaan kamerakoteloa viime kesänä. Ensi kerralla otan susta kuvan! Vaikka optiikka kuinka on diagonal fisheye, niin hirmuiset vääristymät se aiheuttaa, kun hieman kallistaa kameraa, mutta luulen ettei se niin haittaa tuolla vedenalaiskuvaamisessa. Tuosta voin kirjoitella lisää jahka tositoimiin päästään!

Tammikuun alkupuolella sai Ikelite jo kyseiseen kameraan kotelon valmiiksi. Siis paljon aiemmin, kun Canon pystyi runkoja toimittamaan kaikille halukkaille! :) Laitoin heti kotelon tilaukseen lontoolaisesta Cameras Underwaterista, mistä saa hyvää palvelua ihan silkalla suomenkielellä Jussi Hokkaselta. Samalla tietysti tilaukseen myös Sigmaan sopiva port ja dome. Domesta joutuu poistamaan sen alkuperäisen vastavalosuojan tuon optiikan kanssa. Paketti saapuikin jo helmikuun puolella, hieman ennen, kuin sain rungon hommattua.

Käyttökokemusta ei kotelosta oikeassa elementissään vielä ole, mutta muuten vaikuttaa hyvältä. Kaikki oleelliset napit on vivuilla tuotu sormien ulottuville, jotta ei kuvatessa tarvitse irroittaa otetta kahvoista. Aivan joka ikistä nappia ei varmasti kuvatessa tarvitse, eikä kuvia tule vedenalla selailtua, niin kotelon yksinkertaistamiseksi olisi voinut huoletta Ikelite jättää muutaman painikkeen pois. Nyt on hyvää aikaa treenata painikkeiden sijaintia omassa olohuoneessa, ettei tarvitse räpeltää sitten, kun on mahdollisuus kuvata.

Kommentoin lisää asiasta, kunhan käyttökokemusta karttuu.
Jos talvi tästä suostuu helpottamaan.

Pinnan alla part II

Sama paikka viikoa myöhemmin jälleen Jyrkin kuvaamana.
Meduusat ja ilmeisesti siloneula mun lisäksi pääosissa!:)

Pinnan alla

Tässä hieman muisteloita viime syksyn sukelluksista eli Kanervan Jyrkin kanssa Bromarvin Sandvikissa. Paikka on mainio autolla saavutettava sukelluskohde, tosin aika suppea alaltaan. Näkyvyys oli hyvä koko kesän 2008, myöhemmin syksyllä ihan erinomainen.
Videon on kuvannut Jyrki Fujin pokkarilla!
Ei tässä auta, kuin yrittää malttaa mielensä. Tulee se kevätkin vielä...
Halutessa saa multa lisätietoja paikasta.

Ernst Haas

Aivan pakko on kirjoittaa edes pieni juttu Ernst Haasista. Niin suuren vaikutuksen on tehnyt tuo Magnumin kuvaaja minuun!
Vaikka Haas on ehkä tunnettu enemmän mainoskuvistaan, esim. Marlboro-mies on häneen luoma hahmo sekä elokuvafilmatisointien kuvaajana, ehkä parhaat kuvat Marilyn Monroesta mitä olen nähnyt, niin miehen tuotannosta löytyy aivan huikean upeita kuvia luonnosta.
Ja eniten minuun vaikutuksen tehneet liike-tutkielmat!
Kuvat rodeosta ja härkätaisteluista ovat aivan mahtavia.
Haas tuli minulle tutuksi oikeastaan vasta muutama vuosi sitten. Käsiini osui Leppävaaran kirjastossa hänen Color photography-kirja. Hetken selailtuani kirja oli tietysti pakko lainata ja yritin etsiä lisää miehen teoksia laihoin tuloksin.
Myöhemmin olen huomannut,että kirjoja on huonosti tarjolla missään ja jos jossain olisi myynnissä, niin hinnat hipoo sellaista luokkaa, ettei edes minun fanitus ole sitä tasoa, että suostuisin pulittamaan tuollaisia summia! Joten pitänee odotella, jos kirjoista olisi tulossa uusia painoksia.
Kesällä -07 VB-valokuvakeskus järjesti Haasin Retrospektiivi-näyttelyn, eikä siinä muu auttanut, kun suunnata auton keula stadista Kuopioon.
Eikä tuota ole tarvinnut katua!

Mikä Haasin kuvista tekee niin erinomaisia?
Ehkä jotkin aiheet onkin jo nyt kulutettu loppuun, mutta edelläkävijä hän on monessa asiassa.
Tuon ajan ja tietysti myöhemminkin itseään kunnioittavat "taidekuvaajat" ovat kuvanneet mustavalkokuvia ja Haasin kuvien vahvuus selittyykin osittain hänen värikuvilla.
Löytyyhän häneltä paljonkin mustavalkoista tuotantoa jo 40-luvulta, mutta tuo 50-luvun ja myöhempienkin vuosien värikuvien sävymaailma on yksi asia, mikä tekee Haasin kuvista hienoja.
Hänen "näkökykynsä" pienistä yksityiskohdista, esim. repeytyneiden julisteiden abstraktit kuvat tai yliajetusta alumiinitölkistä on ihailtavaa.
Aiemmin mainitsin jo yhdeksi suureksi suosikikseni liiketutkielmat ja ei voi kuin ihastella tuota kameran liikuttelutekniikkaa, mitä hän on käyttänyt. Kuvissa ei taatusti löydy ainuttakaan terävää kohtaa, mutta kuvista selkeästi erottaa kohteen ja noissa tummanpuhuvissa kuvissa on aivan uskomaton tunnelma!

Haasilla on pitkä ura kuvaajana ja hän on ollut todella monipuolinen kuvaajana. Jotta ei nyt menisi ihan mahdottomaksi ylistykseksi, niin löytyy uralta myös vähemmän meikäläiseen kolahtavaa materiaalia. Kukkamakrot lukeutuu tähän kastiin.

Ihmettelen myös hieman perikunnan panttaavaa toimintaa juuri noiden kirjojen uusintapainoksien suhteen. Näin antoi ainakin VB-keskuksen virkailija ymmärtää, että materiaalin "pimitys" on juuri heistä kiinni. Olisin halunnut myös hankkia näyttelystä mieluisia julisteita, mutta piti tyytyä niihin muutamaan harvaan, mitä tarjolla oli.
Eikä tietenkään niitä minun suosikkeja.
Ehkä tuo pitää yllä kuitenkin mielenkiintoa, kun ei voi ahmia kaikkea kerralla!

Tekijänoikeuksien vuoksi en liitä tähän Haasin ottamaa kuvaa, vaan joudutte tyytymään tähän!
Haasin kuvia löytyy: http://www.ernst-haas.com/

Ympäristö on POP!

Erittäin hieno asia, että huoli ympäristöstä on herättänyt monet ihmiset. Sen ovat tietysti huomanneet myös markkinoijat, eikä siinäkään ole mitään pahaa.
Päin vastoin. Varmasti edistää entistäkin ympäristöystävällisempien tuotteiden markkinoille tuloa ja ne on helpompi löytää.
Välillä tämän teeman hyödyntäminen menee vaan yli äyräiden.
Mistä hitosta lähtien autot ja polttoaineet ovat olleet ympäristöystävällisiä? Jos mainoksiin uskoo, niin ekodieselautoon kun tankkaa puhdasta biodieseliä, niin pakoputkesta taitaa tulla enään pelkkää happea?
Muutenkin autoteollisuus tuntuu laahaavan jotenkin aikaansa jäljessä. Kumma asia, kun ei edes yritetä kehittää muuta vaihtoehtoa 1800-luvulla keksitylle polttomoottorille.
Liekö öljyntuottajamailla hallussaan kovasti autoteollisuuden osakkeita...
Nyt olisi kuitenkin otollinen aika tuoda todella ekologisia vaihtoehtoja markkinoille!
Sähköauto olisi muuten jo varteenotettava vaihtoehto, mutta riittävän tehokkaita akkuja ei osata tehdä jostain syystä. Vaikka kuussa käveltiin 40 vuotta sitten.