Pinnan alla part II

Sama paikka viikoa myöhemmin jälleen Jyrkin kuvaamana.
Meduusat ja ilmeisesti siloneula mun lisäksi pääosissa!:)

Pinnan alla

Tässä hieman muisteloita viime syksyn sukelluksista eli Kanervan Jyrkin kanssa Bromarvin Sandvikissa. Paikka on mainio autolla saavutettava sukelluskohde, tosin aika suppea alaltaan. Näkyvyys oli hyvä koko kesän 2008, myöhemmin syksyllä ihan erinomainen.
Videon on kuvannut Jyrki Fujin pokkarilla!
Ei tässä auta, kuin yrittää malttaa mielensä. Tulee se kevätkin vielä...
Halutessa saa multa lisätietoja paikasta.

Ernst Haas

Aivan pakko on kirjoittaa edes pieni juttu Ernst Haasista. Niin suuren vaikutuksen on tehnyt tuo Magnumin kuvaaja minuun!
Vaikka Haas on ehkä tunnettu enemmän mainoskuvistaan, esim. Marlboro-mies on häneen luoma hahmo sekä elokuvafilmatisointien kuvaajana, ehkä parhaat kuvat Marilyn Monroesta mitä olen nähnyt, niin miehen tuotannosta löytyy aivan huikean upeita kuvia luonnosta.
Ja eniten minuun vaikutuksen tehneet liike-tutkielmat!
Kuvat rodeosta ja härkätaisteluista ovat aivan mahtavia.
Haas tuli minulle tutuksi oikeastaan vasta muutama vuosi sitten. Käsiini osui Leppävaaran kirjastossa hänen Color photography-kirja. Hetken selailtuani kirja oli tietysti pakko lainata ja yritin etsiä lisää miehen teoksia laihoin tuloksin.
Myöhemmin olen huomannut,että kirjoja on huonosti tarjolla missään ja jos jossain olisi myynnissä, niin hinnat hipoo sellaista luokkaa, ettei edes minun fanitus ole sitä tasoa, että suostuisin pulittamaan tuollaisia summia! Joten pitänee odotella, jos kirjoista olisi tulossa uusia painoksia.
Kesällä -07 VB-valokuvakeskus järjesti Haasin Retrospektiivi-näyttelyn, eikä siinä muu auttanut, kun suunnata auton keula stadista Kuopioon.
Eikä tuota ole tarvinnut katua!

Mikä Haasin kuvista tekee niin erinomaisia?
Ehkä jotkin aiheet onkin jo nyt kulutettu loppuun, mutta edelläkävijä hän on monessa asiassa.
Tuon ajan ja tietysti myöhemminkin itseään kunnioittavat "taidekuvaajat" ovat kuvanneet mustavalkokuvia ja Haasin kuvien vahvuus selittyykin osittain hänen värikuvilla.
Löytyyhän häneltä paljonkin mustavalkoista tuotantoa jo 40-luvulta, mutta tuo 50-luvun ja myöhempienkin vuosien värikuvien sävymaailma on yksi asia, mikä tekee Haasin kuvista hienoja.
Hänen "näkökykynsä" pienistä yksityiskohdista, esim. repeytyneiden julisteiden abstraktit kuvat tai yliajetusta alumiinitölkistä on ihailtavaa.
Aiemmin mainitsin jo yhdeksi suureksi suosikikseni liiketutkielmat ja ei voi kuin ihastella tuota kameran liikuttelutekniikkaa, mitä hän on käyttänyt. Kuvissa ei taatusti löydy ainuttakaan terävää kohtaa, mutta kuvista selkeästi erottaa kohteen ja noissa tummanpuhuvissa kuvissa on aivan uskomaton tunnelma!

Haasilla on pitkä ura kuvaajana ja hän on ollut todella monipuolinen kuvaajana. Jotta ei nyt menisi ihan mahdottomaksi ylistykseksi, niin löytyy uralta myös vähemmän meikäläiseen kolahtavaa materiaalia. Kukkamakrot lukeutuu tähän kastiin.

Ihmettelen myös hieman perikunnan panttaavaa toimintaa juuri noiden kirjojen uusintapainoksien suhteen. Näin antoi ainakin VB-keskuksen virkailija ymmärtää, että materiaalin "pimitys" on juuri heistä kiinni. Olisin halunnut myös hankkia näyttelystä mieluisia julisteita, mutta piti tyytyä niihin muutamaan harvaan, mitä tarjolla oli.
Eikä tietenkään niitä minun suosikkeja.
Ehkä tuo pitää yllä kuitenkin mielenkiintoa, kun ei voi ahmia kaikkea kerralla!

Tekijänoikeuksien vuoksi en liitä tähän Haasin ottamaa kuvaa, vaan joudutte tyytymään tähän!
Haasin kuvia löytyy: http://www.ernst-haas.com/

Ympäristö on POP!

Erittäin hieno asia, että huoli ympäristöstä on herättänyt monet ihmiset. Sen ovat tietysti huomanneet myös markkinoijat, eikä siinäkään ole mitään pahaa.
Päin vastoin. Varmasti edistää entistäkin ympäristöystävällisempien tuotteiden markkinoille tuloa ja ne on helpompi löytää.
Välillä tämän teeman hyödyntäminen menee vaan yli äyräiden.
Mistä hitosta lähtien autot ja polttoaineet ovat olleet ympäristöystävällisiä? Jos mainoksiin uskoo, niin ekodieselautoon kun tankkaa puhdasta biodieseliä, niin pakoputkesta taitaa tulla enään pelkkää happea?
Muutenkin autoteollisuus tuntuu laahaavan jotenkin aikaansa jäljessä. Kumma asia, kun ei edes yritetä kehittää muuta vaihtoehtoa 1800-luvulla keksitylle polttomoottorille.
Liekö öljyntuottajamailla hallussaan kovasti autoteollisuuden osakkeita...
Nyt olisi kuitenkin otollinen aika tuoda todella ekologisia vaihtoehtoja markkinoille!
Sähköauto olisi muuten jo varteenotettava vaihtoehto, mutta riittävän tehokkaita akkuja ei osata tehdä jostain syystä. Vaikka kuussa käveltiin 40 vuotta sitten.

Hauskaa Joulua!

Joulumieltä kaikille tutuille ja tuntemattomille blogini lukijoille!
Joulun jälkeen taasen "Teemulla on asiaa!" :)

Itämeri-meidän meri

Kymmenen vuotta melko aktiivisesti kuvanneena tuli keväällä mieleen, että voisihan noilla kuvillaan koittaa jotenkin hyötyä. Osallistuin ensimmäistä kertaa kilpailuihin, jos ei kameraseuran sisäisiä lasketa mukaan.
Odottelen muuten edelleen muutaman vuoden takaista palkintoani Tampereen valokuvausseuran kilpailusta, mitä ei lupauksista huolimatta mulle ikinä toimitettu. En valitettavasti voinut jatkaa seuran jäsenenä, koska muutin töiden perässä Helsinkiin, mutta ei se pitäisi olla syynä, ettei jo ansaittua palkintoa anneta...
Takaisin asiaan. Osallistuin siis Canonin järjestämään sekä Itämeri-meidän meri kilpailuihin.
Ja yllätys oli aikamoinen, kun sain Utön matkallani puhelun, että myös menestystä on tullut ja toivoteltiin tervetulleeksi Turun konserttitaloon noutamaan palkintoa.
Erityisen tyytyväinen olen, että juuri tästä kisasta tuli ykköspokaali. Itämeri ja sen hyvinvointi on kovin lähellä sydäntä.
Kiitokset erittäin asiantuntevalle tuomaristolle!;D
Lisää aiheesta:
http://www.turunsanomat.fi/ajassa/?ts=1,3:1007:0:0,4:7:0:1:2008-11-11,104:7:575822,1:0:0:0:0:0:

Utö

Pitkäaikainen suunnitelma on nyt toteutettu. Neljä päivää Utön saarella vierähti aivan turhankin nopeasti. Moni saattaa kuvitella, että eihän tuolla voi saada aikaansa kulumaan, mutta mun luonteella varustettu ihminen jäi kovin nälkäiseksi...
Marraskuussa saari oli jo melko hiljainen. Kesäturistit oli jo kaikonneet samoin kuin lintubongarit oli vähissä. Onneksi kauppa toimii myös sesongin ulkopuolella ja on kaiken lisäksi yllättävän hyvä valikoima tavaraa, joten ensikerralla ei tarvitse raijata lähes kaikkea ruokatavaraa mantereelta.
Vaihteleva keli toi mukavaa vaihtelua valokuvaukseen. Kolmannen päivän tuhruinen sumusää harmitti alkuun, mutta syntyi siinäkin kelissä ihan mukavia kuvia. Ehkä juuri nuo kuvat kertookin enemmän saaren ilmeestä. Samalla syttyi kipinä, että olisi mukava päästä saarelle myös talvella. Luminen Utö voisi olla eksoottinen kokemus! Jos lunta vielä talvisin tulee...

Hampaankoloonkin jäi reissulta. Alunperin oli tarkoitus päästä myös sukeltamaan, mutta kun en saanut ketään kaveriksi matkalle, niin välineet jäi kotiin.
Voi hitto, kun näin sen veden. En ole vielä niin kirkasta vettä Suomessa nähnyt!
Joten senkin puolesta pitää päästä sinne vielä uusiksi.
Sain selville, että saarelta löytyisi ilmakompura, joten ei ole pakko vuokrata monen pullon arsenaalia mukaansa. Pitää kuitenkin varmistaa, että tieto pitää paikkansa.
Ne paikalliset, joihin ehdin pikaisesti tutustua, vaikuttivat mukavan välittömiltä. Nauratti jälkikäteen, kun paikallisen koiranulkoiluttajan kanssa ensi kertaa törmättyä, hän kertoi elämänkertansa noin parissakymmenessä minuutissa.
Moinen juttutuokio Mannerheimintiellä johtaisi todennäköisesti pikaiseen ambulanssin paikalle tuloon.
Katon pään päälle vuokrasi Hanna Kovanen. Luotsimäen talo oli oikein siisti ja hyvin varusteltu. Oli pesukone, mikroaaltouuni ja kahvinkeitin. Mutta ei onneksi telkkaria!
Aluksi hieman arvellutti, että samoihin tiloihin tulee muitakin asukkaita. Siis keittiö, olohuone ja wc/kylppäri yhteiskäytössä, mutta onneksi sain oikein mukavaa seuraa pimeisiin iltoihin.(kiitokset Eeva-Leenalle ja Timolle!) Uuden korttipelin säännöistä en tosin muista enään mitään. Lienee Vina Maipolla osuutta asiaan.:)
Saunakin järjestyi Merihotellilta kohtuulliseen kahdeksan euron hintaan. Pieni reippailu saunaan tuntui mukavalta. Etäisyydet saarella ei ole suuria.

Kaikkiaan jäi matkasta tosi positiivinen kuva.
Saari on uskommattoman kaunis kanervikkoineen, kivikkoineen puhumattakaan kylämiljööstä!
Ympärillä ärjyvä meri tuo oman tunnelmansa. Ehkä olikin väärin sanoa hiljaisesta saaresta. Meri pitää huolen, ettei saarella ole kaiketi koskaan kovin hiljaista.