Torstaina aamusta aloin sullomaan tarvittavia varusteita autoon ja niitä oli melkoisen paljon. Tuuliennuste lupaili jo sunnuntaille kovempaa tuulta ja vaikka tarkoitus oli olla kolme päivää saarilla, varasin varmuuden vuoksi viikon ruuat mukaan, jos tapahtuisi jotain yllättävää.
Autolla matka suuntautui taas Kasnäsiin, Högsåran lossirantaan ja tunnin tuhertamisen jälkeen kumivene oli täytetty ilmalla ja kaikki matkatavarat saatu sopimaan ihmeen kaupalla veneeseen. Moottori pörisemään ja matka kohti Vänöä alkoi ja suunnitelman mukaan matka sujui suotuisissa merkeissä ja ohitin saaren sen länsipuolelta. Matka jatkui tuosta kohti lounasta, mutta nyt hieman varovaisempaan tahtiin, sillä tästä eteenpäin reitti oli huomattavasti matalampaa ja kivisempää, eikä ollut mitään halua rikkoa potkuria noilla vesillä.
Matka jatkui kuitenkin ongelmitta ja yllätyksekseni myös retken tukikohta saareksi valitsemani Gärskär löytyi helposti satojen samankaltaisten kalliosaarten joukosta, mikä oli onni, sillä ilta alkoi olemaan jo käsillä pitkän reissun jälkeen. Kannoin tavarat saarella olevaan pieneen kalastajamajaan, joka nyttemmin toimii Saaristomeren kansallispuiston autiotupana asetuin taloksi.
Hieman myöhäisen lounaan jälkeen lähdin vielä tutkailemaan uutta ympäristöä ja saari vaikuttikin kuvauksellisen kauniilta. Huomasin myös, etten ollutkaan ainoa asukas saarella, vaan toiselta puolelta saarta löytyi lammaskatras hoitamassa perinnemaisemaa.
Pitkän matkan ja päivän uuvuttamana päätin jättää saaren tutkimusmatkailun toiseen päivään ja kömmin matalaan majaani ja mikä myös hieman harmitti, sillä tyyni päivä oli saaneet myös hyttyset samoihin aatoksiin, mutta en kuitenkaan jaksanut enään alkaa pystyttämään telttaa.
Aamulla herätessä tapasin illalla myöhään saapuneet muut matkalaiset. Salolainen kajakein matkaava pariskunta pakkaili tavaroitaan ja olivat matkalla Jurmoon. Tuuleton meri oli houkutellut muutkin pienveneilijät liikkeelle. Kuulumisien jälkeen kuuntelimme yhdessä etäältä kuuluvaa hallinlaulua ja he päättivätkin vielä poiketa reitiltä katsomassa, jos vaikka hylkeet löytyisi. Sovimme, että minä menen pörisevällä veneelläni hieman myöhemmin etsimään niitä.
Aamukahvien jälkeen ehdin myös hetken tutustua lisää saareen. Kalamajasta löytyi myös lyijykynällä seinään kirjailtua kalastuspäiväkirjaa.
Hallien kuoro kuului edelleen ja oli aika suunnata ääntä kohden ja noin parin kilometrin päästä lauma löytyikin. Tyyni meri teki kuvaamisen miellyttäväksi ja taisi vierähtää muutama tunti, kun kelluin ihailemassa niitä, hallien rohkaistuessa samalla aina vaan lähemmäksi kurkistelemaan vierasta matkaajaa.
Taas ehti päivä vierähtämään iltapuolelle ja oli aika hakeutua takaisin majasaarelle. Olin tietysti unohtanut aamulla kompassin saareen, mutta pienen etsinnän jälkeen Gärskär kuitenkin löytyi.
Ehdin lyhyesti vielä kiertämään hieman lisää saarta ja samalla tuskailin tuulitiedotteiden vuoksi, sillä välillä ei kenttää ollut lainkaan ja toisinaan näytti, että myös 3G toimii. Liekö ohikulkevilla matkustajalaivoilla ollut osuutta tuohon.
Vihdoin sain tuuliennusteet ja nyt näytti, että jo iltapäivällä alkaisi puhaltamaan pohjoisesta ja myös reilusti kovempaa. Se jäisi sitten huomisen murheeksi ja siinä illalla keitellessä uusia perunoita ja grillatessa makkaraa huuhtelin ruuat alas pikantisti chileläisellä viinirypälejuomalla termoskannun muovimukista.
Seuraavalle päivälle suunnittelemani sukellukset sai jo aamupäivästä takaiskun. Tuuli oli jo kääntynyt ja puhalteli tuntuvammin, joten ei auttanut muu kuin alkaa pakkaamaan ja suuntaamaan takaisin kohti mannerta. Yritin suunnata suoraa kohti Vänöä ja olin hieman ihmeissäni, kun saarta ei alkanut näkymään. Jouduin hieman laskemaan matkavauhtia veden pärskyessä veneeseen ja ajattelin matkan viivästyksen johtuvan siitä. Jonkin ajan kuluessa alkoi vihdoin edessä näkymään isompi saari, mistä pilkotti masto ja huokaisin helpotuksesta. Löytyihän se viimein.
Lähestyessä saarta aloin ihmettelemään rannassa näkyviä kylttejä ja kiikareilla sain varmistuksen, että saari ei suinkaan ole Vänö vaan jokin armeijan saarista. Tuuli oli painanut venettä paljon oletettua etelämmäksi ja olin tullut suoraan Örön saarelle.
Uusi suuntima nyt kohti pohjoista ja entistä tarkempaa kompassin tuijotusta, mutta jo hetken päästä moottori alkoi oireilemaan sammumista. Tietysti ylimääräiset kiertelyt oli kuluttanut myös ylimääräistä polttoainetta ja nyt ei jäljellä ollut kuin varakanisterin viisi litraa ja matkaa on vielä jäljellä ja sekin vastatuuleen. Onneksi puhelin näytti jo toimivan ongelmitta ja akkuakin oli yhden tolpan verran jäljellä.
Nätisti bensaa säästellen ajelin kohti Högsåran lossirantaa, mutta kun lähestyin Kasnäsin satamaa, niin tankki alkoi tuntua niin kevyeltä, että oli pakko kääntää vielä sinne. Vihdoin satama-altaan tankkaus paikalle saapuessani uskaltauduin kurkistaa säiliöön. Olisi siellä vielä pari-kolme desiä tainnut olla ainetta jäljellä.
Vihdoin saavuin myös määräsatamaan ja päätin ottaa opikseni matkasta. Vaikka sujuikin ihan mahtavissa puitteissa muuten koko matka, niin ylimääräiset jännitysmomentit pitää sulkea pois seuraavalla retkellä.
